Puutarhan työvaiheet vuodenkierrossa

Puutarhatyöt vaihtelevat vuodenajan mukaan ja yleensä toiminta alkaa jo helmikuussa viljelysuunnitelman tekemisellä ja ensimmäisillä kylvöillä. Puutarhatöiden tekeminen oikeaan aikaan ja järkevässä järjestyksessä on olennainen osa onnistunutta puutarhanhoitoa. Seuraavassa puutarhatyöt on kuvattu vaihe vaiheelta mahdollisimman tarkasti vuoden kierron mukaisessa järjestyksessä. Sivun lopusta löydät kalenterin, johon työvaiheet on kirjattu kuukausittain.

Sivulta löydät tietoa seuraavista teemoista:

Viljelysuunnitelman tekeminen
Puiden ja pensaiden leikkaaminen
Taimikasvatus
Maanmuokkaus
Kylvö kasvimaalle
Istutus
Katteen levittäminen
Kasvien suojaaminen
Kitkeminen
Kasteleminen
Lannoittaminen
Kompostin hoitaminen
Sadonkorjuu
Syyskylvöt ja -istutukset
Syysmuokkaus
Arviointi
Hoitotöiden muistilista
Puutarhakalenteri

Viljelysuunnitelman tekeminen

Viljelysuunnitelmaan kirjataan mitä puutarhassa aiotaan kasvattaa ja kuinka paljon. Ihannetilanteessa viljelysuunnitelma tehdään suoraan puutarhan pohjapiirrokseen jo tammikuussa, jolloin aikaa siementen hankintaan ja aikaisimpienkin esikasvatettavien kasvien kasvatukseen jää hyvin. Käytännössä harva puutarhuri tällaiseen suunnitelmallisuuteen kykenee, mutta tavoitteita on hyvä olla! Hyvä suunnittelu ja suunnitelmassa pysyminen helpottaa toiminnan sujumista erityisesti silloin, kun toiminnassa on mukana iso joukko ihmisiä.

Ensimmäisenä vuonna suunnitelman tekeminen on työläintä, kun pitää miettiä alusta asti mitä kaikkea halutaan kasvattaa. Seuraavina vuosina tarvitsee enää muuttaa suunnitelmaa haluttuun suuntaan edellisten vuosien kokemusten perusteella. Usein suunnitelma muuttuu lennossa ainakin hiukan ja seuraavien vuosien suunnittelun helpottamiseksi muutokset kannattaa kirjata tarkasti ylös. Yleensä muisti ei toimi talven jälkeen yhtä hyvin kuin luulisi… Päivityksiä tehdessä kannattaa samalla kirjata ylös mitä milloinkin on kylvetty ja istutettu.

Ohjenuorana suunnittelussa kannattaa pitää sitä, että monimuotoinen puutarha on ympäristön kannalta kestävin ja myös helpoin hoitaa. Kannattaa siis valita kasvatettavien kasvien joukkoon juureksia, lehtivihanneksia ja syötäviä kukkia, papuja ja herneitä sekä paljon ravinteita tarvitsevia kasveja, kuten kurkkuja, kurpitsoja, maissia ja tomaatteja. Ruokakasvien kasvattamisen lisäksi kannattaa kasvimaalle ehdottomasti kylvää myös viherlannos, eli maanparannuskasvien seos. Tasapainoisen viljelykiertosuunnitelman tekeminen ohjaa suunnittelussa oikealle tielle.

Viljelykierrolla tarkoitetaan viljely- ja maanparannuskasvien paikan vaihtamista säännöllisesti vuosittain suunnitellussa järjestyksessä. Viljelykierto voidaan suunnitella paikasta riippuen 4-6 vuoden mittaiseksi. Kierron pituudesta riippuen kasvit ryhmitellään hiukan eri tavoin. Tasapainoisessa kierrossa puutarha jaotellaan suunnilleen saman kokoisiin alueisiin ja niistä kuhunkin valitaan kasveja yhdestä kasviryhmästä. Seuraavana vuonna kasviryhmän paikkaa vaihdetaan. Täältä voit tarkistaa kasvien ryhmittelyä eri mittaisissa kierroissa.

Puiden ja pensaiden leikkaaminen

Useimpien hedelmäpuiden ja marjapensaiden leikkaaminen kannattaa tehdä maalis-huhtikuussa tai vaihtoehtoisesti juhannuksen jälkeen. Luumut ja kirsikat leikataan heinäkuussa, sillä niiden nestevirtaukset ovat keväällä erityisen voimakkaita ja leikkaamisen aiheuttama runsas mahlavuoto vahingoittaa puita huomattavasti.

Turha leikkaaminen ei kannata, sillä leikkaaminen aiheuttaa puulle haavan, joka sen täytyy parantaa samalla tavalla kuin ihmisellekin. Kannattaa pyrkiä siihen, että leikkaushaava on mahdollisimman pieni ja että teet leikkaamisen terävillä työkaluilla. Kuolleet ja vahingoittuneet oksat kannattaa leikata pois, samoin latvuston sisään kasvavat oksat ja toisiaan hankaavat oksat. Nuoria puita kannattaa leikata ainakin sen verran, että ne saadaan ohjattua kasvamaan kestävään muotoon, eli noin 3-5 vuoden välein kunnes puu on kasvanut täyteen kokoonsa. Perusleikkausten lisäksi poistetaan ympäristön kannalta väärään suuntaan (esim. liian lähelle rakennusta) kasvavia oksia, sekä liian jyrkässä kulmassa ylöspäin kasvavia oksia. Ihannetilanteessa oksien kulma runkoon nähden on 90 astetta, mutta kulman vaihteluväli voi tarvittaessa olla 45-135 astetta.

Myös marjapensaista poistetaan kuolleet, vahingoittuneet ja hankaavat oksat, sekä maahan taipuneet oksat. Leikatessa oksat poistetaan mahdollisimman läheltä maanpintaa, sillä pystyyn jäävien tappien kautta kasviin leviää helposti sienitauteja. Myös oksiston pitäminen ilmavana pitää sienitaudit loitolla. Liian tiheiden pensaiden oksien poistaminen aloitetaan vanhimmista oksista, jotka tunnistaa kuoren tummemmasta väristä ja hilseilevästä kuoresta. Marjapensaat voi tarvittaessa leikata myös syksyllä heti sadonkorjuun jälkeen.

Huom! Puiden ja pensaiden kevätleikkauksen jälkeen leikattuja oksia kannattaa ottaa sisälle maljakkoon. Lämpimässä vedessä ja huoneilmassa ne alkavat pian tehdä lehtiä ja kukkia, mikä sopii koululaisille hyväksi havainnointiharjoitukseksi ja koristaa luokkahuonetta mukavasti!

Taimikasvatus

Jotkut kasvit tarvitsevat Suomen kasvukautta pidemmän ajan tuottaakseen satoa. Näitä ovat esimerkiksi tomaatti, munakoiso, selleri ja basilika. Nämä kasvit täytyy taimettaa, eli esikasvattaa sisätiloissa ennen ulos istuttamista. Kasvilajista riippuen tämä tehdään helmi-toukokuussa. Touko-kesäkuun vaihteessa esikasvatetut taimet istutetaan ulos.

Tarkista siemenpussista tai esimerkiksi tästä kylvökalenterista kunkin kasvin sopiva kylvöaika ja muut kylvöohjeet. Esikasvatus kannattaa tehdä vähäravinteisessa mullassa, jota myydään kylvömullan nimellä. Kylvöastiana toimii mikä tahansa ruukku tai purnukka, kunhan siinä on rei´ät pohjassa, jolloin liika vesi pääsee valumaan astiasta ulos, eivätkä taimet huku. Siemenpussissa kerrotaan myös kasvin kylvötiheys. Yleensä esikasvatettavia kasveja kannattaa kylvää 2-4 kpl/ruukku. Poikkeuksena tästä ovat hajakylvettävät kasvit, kuten yrtit ja samettikukka.

Täytä kylvöastia mullalla aivan täyteen ja kastele multa sen jälkeen litimäräksi. Tämän jälkeen kylvä siemenet, peitä ne ohuella multakerroksella ja kastele pintamulta suihkupullolla. Muista merkata vedenpitävällä kynällä mitä kylvit mihinkin!!! Lopuksi peitä kylvös hiukan rei´itetyllä Elmu-kelmulla tai muulla läpinäkyvällä muovilla siten, jotta vettä ei haihdu liikaa. Kylvöstä kastellaan tarvittaessa suihkupullolla.

Pitkään esikasvatettavat taimet kannattaa vielä koulia, eli siirtää isompiin ruukkuihin. Koulimisen yhteydessä taimet istutetaan kylvömultaa ravinteikkaampaan multaan. Kouliminen tehdään kun taimeen on kasvanut ensimmäinen varsinainen, sirkkalehtien jälkeinen lehtipari. Kastele taimet jonkin verran ennen koulintaa. Varo vahingoittamasta kasvin juuria kouliessasi!

Huom! Tietyt kasvit voidaan joko esikasvattaa tai suorakylvää. Tämä tarkoittaa sitä, että esikasvatus aikaistaa sadon saamista, mutta satoa saadaan myös suorakylvetyistä kasveista (joskin vasta myöhemmin kesällä). Voit siis itse valita haluatko esikasvattaa kasvin vai suorakylvää sen.

Lisää ohjeita videoilla! Annantalon yhteisöpuutarha on tuottanut kylvöön ja koulintaan liittyvät video-ohjeet. Viljelyohjeiden lisäksi videoilla on ohjeita puutarhatöihin liittyviin tanssiharjoituksiin!

Maanmuokkaus

Viljelyhommiin voi ryhtyä keväällä heti lumen sulettua ja kun maa on niin kuivaa, ettei enää tarvitse pelätä saappaan uppoamista mutaan. Ensimmäinen työ on yleensä maan muokkaaminen. Märkää maata ei kuitenkaan kannata muokata, sillä se tiivistää maata. Puutarhamaan turha myllääminen on yleensä tarpeetonta ja jopa haitallista, joten sitä kannattaa tehdä vain siinä määrin kun se on kasvien kasvun kannalta hyödyllistä. Muokkauksen tarve riippuu maalajista, rikkaruohotilanteesta ja siitä, miten maata on aiemmin hoidettu.

Ennen kuin kylvöt ja istutukset voidaan aloittaa, tulisi viljelymaan olla penkeissä mahdollisimman kuohkeaa, paakutonta ja rikkakasvitonta. Jos rikkakasvit lähtevät maasta ilman työkaluja, ei maata kannata kääntää lainkaan. Kitkemisen jälkeen penkkien pinta vain tasoitetaan haravalla. Jos maan muokkaamiselle on tarvetta, tehdään tämä kääntämällä maa 15-20 cm syvyydeltä lapiolla tai talikolla. Samalla poistetaan rikkakasvit juurineen. Ravistele juuripaakut penkin päällä niin, että multa pysyy penkissä ja vain rikat viedään kompostiin. Mitä huolellisemmin rikat juurinen poistetaan viljelypenkeistä keväällä, sitä vähemmän ne tuottavat päänvaivaa kesän aikana. Paakkuisuudesta riippuen penkit saattaa joutua käymään läpi vielä toiseenkin kertaan. Lopuksi penkkien muotoilu tarkistetaan ja pinta tasoitetaan haravalla.

Monivuotisten kasvien ympäriltä maata ei käännetä, jotta kasvien juuret eivät vahingoitu. Tarpeen tullen pelkkä kitkeminen riittää.

Kohopenkkien tekeminen ja hoito: Kohopenkit ovat n. 15 cm korkeita, 80 cm leveitä ja pari metriä pitkiä viljelypenkkejä, joiden välissä on 60 cm välissä oleva käytävä. Kohopenkki voidaan perustaa nurmikolle, heinikkoon ja joutomaalle, jossa maa on puhdasta. Olennaista on tehdä perustamistyöt huolella, eli poistaa alkuperäiset kasvit juurineen maasta mahdollisimman hyvin. Tällöin säästytään rankimmalta kitkemiseltä myöhemmin kasvukaudellla. Kun maa on käännetty ja rikat poistettu, tehdään penkkien aihiot lapioimalle käytävän kohdalta multaa penkkien puolelle. Työ viimeistellään ja penkin pinta tasoitetaan hara(va)lla. Seuraavina vuosina kohopenkkien maata ei tarvitse keväällä kääntää syvältä, jos se on pysynyt kuohkeana. Rikkaruohot juurineen poistetaan, penkin muotoa korjaillaan lapiolla tarvittaessa ja pinta harataan tasaiseksi.

(Kuvassa yllä ollaan tekemässä viljelypenkkien kevätkunnostusta ja lisäksi kuvan vasemmassa laidassa viljelmää aletaan laajentaa, eli tehdä uusia penkkejä heinikkoon).

Huom! Toiset ovat maan muokkaamisen suhteen vielä tiukempia kuin tässä on esitetty. Esimerkiksi permakulttuuriviljelyssä käytetään käsitettä no dig gardening, jonka mukaan maata ei käännetä lainkaan, vaan penkkien päälle levitetään keväisin paksu kerros kompostimultaa, johon kasvit kylvetään ja istutetaan. Syksyisin maa peitetään paksulla katekerroksella, eikä penkeissä koskaan kävellä. Edellä esittämämme menetelmä ottaa vaikutteita tästä no dig gardening -menetelmästä, mutta ei ole yhtä tiukka maan kääntämisen suhteen. Varsinkin savimaassa no dig-menetelmän käyttöönotto voi vaatia jopa vuosien maanhoitotyön ennen runsaiden satojen saamista.

Kylvö kasvimaalle

Valtaosa viljelykasveista voidaan kylvää suoraan puutarhaan, eli suorakylvää. Tämä tehdään useimpien kasvien kohdalla huhti-kesäkuussa. Tarkista sopiva kylvöaika siemenpussista.

Aloittelija kylvää siemenet helposti liian syvään. Kylväessäsi vedä multaan parin sentin syvyinen kylvövako esimerkiksi sormella. Kylvövako on vain sen verran syvä, että se näkyy mullan pinnassa juuri ja juuri. Kasvista riippuen ripottele tai asettele siemenet kylvövakoon sopivin välein. Siemenpussiin merkattu taimiväli antaa osviittaa sopivasta kylvötiheydestä. Sen sijaan riviväli on siemenpusseissa usein merkattu niin leveäksi, että kasveja mahtuisi hoitamaan isoilla työkoneilla. Mieti minkä kokoiseksi kasvi kasvaa ja jätä taimi- ja rivivälit vain hiukan tätä suuremmiksi. Sopivia kylvövälejä voit tarkistaa myös täältä. Kylvön jälkeen sulje kylvövako ja taputtele kevyesti. Pyrkimyksenä on, ettei maa tiivisty kylvön yhteydessä, mutta multaan ei myöskään jää ilmataskuja. Lopuksi kastele kylvös hyvin kastelukannulla, jossa on suutin. Muista myös merkata selvästi mitä olet kylvänyt mihinkin!

Joskus kylvetyt siemenet eivät syystä toisesta idä tai eläin ehtii napsia pikkutaimet suuhunsa kokonaan. Alkukesästä tilanne voidaan usein korjata, kun siihen reagoidaan nopeasti. Uusi tällöin kylvös korjaten kylvötavassasi mahdollisesti huomaamiasi vikoja tai suojaa kylvös harsolla.

Osa kasveista kasvaa satoikään nopeasti ja niitä ehditään Suomessakin kylvää useamman kerran. Näitä ovat ainakin tilli, retiisi, salaatit ja pinaatti. Niitä kannattaa kylvää pieni määrä parin viikon välein vielä elokuussakin. Tällöin kasveista saadaan tuoretta satoa pitkin syksyäkin. Jos sadonkorjuun jälkeen päätetään ettei uutta kylvöstä enää tehdä, kannattaa paljaaksi jäänyt viljelymaa suojata peittämällä se paksulla kerroksella katetta.

Istutus

Esikasvatetut taimet istutetaan ulos yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Selvitä kunkin lajin sopiva istutusväli esimerkiksi täältä. Kitke istutuspenkki hyvin rikkaruohoista, tasoita paakut ja varmista että maa on kuohkeaa. Kaiva istutuskuoppa ja lisää sinne tarvittaessa kompostia tai kanankakkaa ja kastele kuoppa hyvin. Istuta taimi hiukan syvempään kuin se oli aiemmin istutettu, eli peitä taimen multapaakku uuden istutuspaikan mullalla. Täytä kuoppa kokonaan mullalla ja tiivistä multa maahan jäävien ilmataskujen poistamiseksi painamalla multaa taimen ympäriltä napakasti. Vältä mullan tiivistyminen muualla kuin istutuskuopan ympärillä! Kastele istutettu taimi vielä lopuksi ja suojaa tarvittaessa harsolla.

Katteen levittäminen

Luonnossa maa ei ole koskaan paljaana ja siksi puutarhassakin maata tulisi pyrkiä suojaamaan tuulelta ja vesisateelta. Tämä onnistuu käyttämällä katteita. Katteet ovat viljelykasvien juurelle tai kasvimaan käytäville levitettävää leikkuunurmea, kasvimaan ympäriltä niitettyä heinää, kitkettyjä rikkaruohoja tai olkea. Katetta voi alkaa laittaa silloin, kun viljelykasvit ovat niin isoja että ne eivät vahingossa huku katekerroksen alle. Suojatakseen kuivuudelta ja hillitäkseen rikkaruohoja katekerroksen on oltava tuoreena vähintään 15 cm paksu. Katetta lisätään säännöllisesti, kun se kuivumisen ja hajoamisen myötä vähenee. Katekerros ehkäisee veden haihtumista maasta, tukahduttaa oheiskasvustoa (eli rikkaruohoja), lisää eloperäisen aineksen määrää maassa ja tarjoaa maaperäeliöstölle ravintoa. Vihreänä maahan levitettävä kate toimii myös lannoitteena, kun katekasveihin sitoutuneet ravinteet siirtyvät niiden hajotessa viljelykasvien käyttöön.

Kasvimaan käytävillä ja reuna-alueilla katteena voidaan käyttää myös kylvettävää, matalaa ja monivuotista viherlannoituskasvustoa, kuten valkoapilamattoa.

Kasvien suojaaminen

Puutarhanhoidossa ja ruoantuotannossa on väistämätöntä, että silloin tällöin vastaan tulee ongelmia: halla uhkaa, rusakko parturoi kasvustoja, kirvat hyökkäävät, sienitauti valtaa kurkkupenkin tai sinnikäs ohdake koko kasvimaan. Parhaiten ongelmia vältetään ennaltaehkäisemällä niitä, eritoten pitämällä huolta puutarhan monimuotoisuudesta viljelmällä ja sen ympärillä. Luomalla puutarhasta tasapainoinen kokonaisuus pyritään suosimaan kasvinsyöjähyönteisten ja -eläinten vihollisille suotuisia olosuhteita ja siten vähentämään ongelmallisten eliöiden esiintymistä. Hyvinvoiva puutarha on viljelykasvien, luonnonkasvien, monipuolisen maaperäeliöstön, hyönteisten ja muiden selkärangattomien, matelijoiden, lintujen, nisäkkäiden tasapainoinen kokonaisuus.

Hyvästä suunnittelusta huolimatta saattaa kuitenkin ilmetä ongelmia, joihin ei olla osattu varautua. Kesällä ennaltaehkäisy ei enää auta, vaan tarvitaan suoraa toimintaa. Keskeistä on tunnistaa ongelmien aiheuttaja, jotta suojautumistoimenpiteet osataan valita oikein.

Halla sekä lentävät hyönteiset ja isommatkin eläimet voidaan pitää loitolla peittämällä kasvustot harsolla.
Lehtiä syöviä toukkia ja etanoita kerätään pois käsin.
Kirvoihin auttaa voimakas vesisuihku.
Muurahaiset ovat usein merkki kuivuudesta. Kastele runsaasti! Toisaalta muurahaisista ei yleensä ole haittaa viljelykasveille.
Isot nisäkkäät, kuten rusakot ja kauriit pysyvät loitolla aidan avulla.
Marjoja syövät linnut torjutaan riittävän tiheäsilmäisen verkon ja linnunpelättien avulla.

Akuuteissa tilanteissa hyönteisten ja sienitautien torjuntaan voi joskus joutua käyttämään kotitekoisia kasvinsuojeluaineita esimerkiksi Marttojen ohjeiden avulla.

Kitkeminen

Vanhastaan meillä saattaa olla käsitys, että hyvin hoidetulla kasvimaalla näkyy vain paljasta maata ja viljelykasveja. Kestävän puutarhan hoidon näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole näin. Kitkeminen kuuluu työlistalle jokaisessa puutarhassa, mutta siihen ei useinkaan ole tarpeen suhtautua kovin pedantisti. Rikkaruohoista on monesti puutarhassa myös hyötyä. Kitkeä ne kannattaa ennen kuin ne alkavat kukkia ja tehdä siemeniä tai jos ne kasvavat niin isoksi, että ne alkavat liiaksi viedä tilaa tai varjostaa viljelykasveja. Tietyt monivuotiset rikat ovat sen verran sinnikkäitä, että niiden torjumiseen kannattaa paneutua tavallista enemmän. Näitä ovat ainakin juolavehnä ja ohdakkeet. Laita kitketyt rikat katteeksi viljelykasvien juurelle tai kompostiin.

Kasteleminen

Kaikki tietävät, että viljelykasveja täytyy kastella. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että useimpia suomalaisia viljelykasveja ei itseasiassa kastella. Viljat, peruna ja juurekset kasvavat pelloillamme vesisateen voimin. Sopiva kosteus pitää kasvit terveinä, hyvinvoivina ja mahdollistaa hyvän kasvun. Jos ei sada, voi puutarhuri joskus auttaa tilannetta kastelemalla. Turha kastelu on kuitenkin luonnonvarojen hukkaa ja siitä on usein kasveille jopa haittaa. Näitä ohjeita noudattamalla kiittävät viljelykasvit ja luonto:

opettele tunnistamaan milloin kastelu on tarpeellista ja milloin ei***
käytä katteita runsaasti ja lisää niitä säännöllisesti
kastele harvoin ja paljon mieluummin kuin vähän ja usein
kastele aamulla tai illalla – ei kuumimpaan aikaan päivästä, jotta kasteluvesi ei samantien haihdu ilmaan
kastele kasvin juurelle, ei lehdille

Milloin sitten on tarpeellista kastella?

Kasvit ottavat veden maasta juurillaan. Juuristo on yleensä suunnilleen saman kokoinen kuin kasvin maanpäälliset osat. Taimien ollessa aivan pieniä, on mullan oltava kosteaa melko pinnastakin. Tämä vaihe kestää kuitenkin yleensä vain muutamasta päivästä pariin viikkoon. Sen jälkeen riittää, että kosteaa (ei siis litimärkää!) multaa on muutaman sentin syvyydessä. Työnnä sormesi multaa ja tunnustele, mikä on kosteustilanne mullan pinnan alla. Kastele vasta, jos multa ei tunnu viileältä ja kostealta syvemmälläkään!

Lannoittaminen

Useimmat viljelykasvit eivät tarvitse valtavaa määrää ravinteita. Jos puutarhassa on toimiva viljelykierto, ei useimpia kasveja tarvitse lannoittaa lainkaan. Paljon ravinteita tarvitseville kasveille (mm. kurpitsat, kurkut, tomaatit ja sellerit) annetaan istutuksen yhteydessä lannoitetta, esimerkiksi kompostia tai kanankakkaa. Lisäksi niille voidaan tarvittaessa antaa heinäkuun puoliväliin asti pariinkertaan lisälannoitteena kastelulannosta, kuten nokkoskäytettä, veteen liotettua kanankakkaa tai puutarhamyymälästä ostettavaa luonnonmukaista kastelulannoitetta. Jo alkukesästä voit tehdä suunnitelman siitä, tarvitsevatko kasvit lisälannoitusta ja milloin aiot lannoituksen tehdä. Lannoitusta suunnitellessa on hyvä muistaa, että kasvit eivät hyödy liiasta lannoittamisesta. Ylimääräinen lannoite valuu vesistöjä rehevöittämään, joten sitä kannattaa välttää.

Kompostin hoitaminen

Keväällä kun komposti on sulanut, sen voi kääntää hyvin. Jos komposti on kuiva, se kannattaa kääntämisen yhteydessä myös kastella. Kompostia täytetään kerroksittain. Sopiva suhde on 15cm helposti maatuvaa jätettä, kuten lehtiä ja rikkaruohoja ja 5 cm oksasilppua. Täyttämisen lisäksi kompostille ei kesän aikana välttämättä tarvitse tehdä muuta, mutta kompostin toimivuus kannattaa kuitenkin aina välillä tarkistaa.

Hyvin toimivan kompostin tunnistaa lämpötilan noususta sekä siitä, että jätteet muuttuvat mullan näköiseksi humukseksi. Jos komposti ei tahdo toimia, tarkista sen kosteus. Kuivaa kompostia kastellaan kädenlämpöisellä vedellä. Sitä voidaan tarvita parikin ämpäriä. Myös typen puutos voi hidastaa kompostissa toimivien pieneliöiden toimintaa. Lisää kompostiin silloin tällöin kourallinen kanankakkaa tai muuta typpipitoista lannoitetta. Myös virtsaa voi käyttää typpilisänä. Jos komposti alkaa haista ammoniakilta, tiedät lisänneesi typpeä liikaa! Kompostia ei tarvitse kääntää kesän aikana.

Sadonkorjuu

Aloittelevalle puutarhurille tyypillistä on unohtaa korjata sato ajoissa. Jos puutarhassa kasvaa monivuotisia kasveja, alkaa sadonkorjuu jo toukokuussa, jolloin kerätään mm. ensimmäiset raparperit, parsat ja ruohosipulit. Ensimmäiset retiisit ja salaatit kerätään muutaman viikon kuluttua kylvöstä, eli usein jo kesäkuun puolivälissä. Tietyt kasvit antavat vain yhden sadon, joka on korjattava tiettynä hetkenä, sillä muuten sato menee nopeasti pilalle. Hyviä esimerkkejä tästä ovat herne, tilli ja retiisi. Toisaalta monet kasvit (mm. kurkut, kesäkurpitsat ja monet yrtit) tekevät sitä enemmän satoa, mitä enemmän satoa korjataan). Useimpien kasvien sadonkorjuu kannattaa tehdä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Tutustu siis viljelemiesi kasvien sadonkorjuuohjeisiin esimerkiksi täällä ja muista aloittaa sadonkorjuu ajoissa!

Syyskylvöt ja -istutukset

Osa kasveista voidaan kylvää myös syksyllä. Nopeakasvuiset lajit, kuten retiisi ja pinaatti ehtivät antaa sadon vielä ennen talven tuloa jos ne kylvetään elo-syyskuussa. Nopeakasvuiset kaalikasvit kuten japaninkaali ja salaattivuonankaali hyötyvät syksyllä myös siitä, että tuhohyönteisiä on vähemmän.

Toisaalta esimerkiksi porkkana, palsternakka, retiisi, retikka, mustajuuri, salaatti, tilli, ruohosipuli ja persilja voidaan kylvää myöhään syksyllä loka-marraskuussa ennen halloja, jolloin niistä saadaan satoa aiemmin ja kevään työmäärää kasvimaalla saadaan tasattua. Tarkoituksena on, etteivät nämä siemenet ehdi itää ennen talven tuloa, jotta kylmä ei vahingoita pieniä taimia. Myöhään syksyllä kylvettäessä maa täytyy muokata ja kitkeä erityisen hyvin. Hyvin märille paikoille syyskylvö ei sovi, sillä märkä talvi ja alkukevät saattaa vahingoittaa siemeniä. Kylvetyt penkit merkitään erityisen hyvin ja talvenkestävästi, sillä syksyn tekemiset unohtuvat talven aikana helposti. Kasvikylttien lisäksi kylvörivit voidaan peittää ohuella hiekkakerroksella kylvösten merkiksi.

Monet valkosipulilajikkeet on välttämätöntä istuttaa syksyllä. Lue ohjeet täältä. Myös kukkasipulit on istutettava syksyllä. Useimmat sipulikukat eivät ole syötäviä, mutta aikaisina kukkijoina ne ovat suureksi avuksi aikaisin herääville pölyttäjähyönteisille, joille luonto ei vielä tarjoa paljoakaan syötävää. Tähän tarkoitukseen erityisen hyviä kasveja ovat idänsinililjat, kevättähdet, krookukset ja helmililjat. Lue ohjeet sipulikukkien istuttamiseen esimerkiksi täältä. https://www.meillakotona.fi/artikkelit/kukkasipulien-istutus-syksylla

Syysmuokkaus

Olemme tottuneet näkemään kynnetyn ja paljaan maan pelloilla ja puutarhoilla talvisaikaan. Nykyään syyskyntöjä, eli maan muokkaamista syksyllä pyritään kuitenkin välttämään, sillä on ymmärretty, että talven sateet ja tuulet vievät paljaasta viljelymaasta mennessään arvokasta eloperäistä ainesta ja kuljettavat suuria määriä ravinteita vesistöihin. Viljelymaan hyvinvoinnin näkökulmasta maa kannattaakin jättää syksyllä muokkamaatta. Viljelykasvien jäänteet voi hyvin jättää maatumaan niille sijoilleen. Erityisen hyvä olisi, jos viljelymaa voitaisiin peittää talveksi paksulla (väh. 15 cm) katekerroksella, esimerkiksi niitetyllä heinällä tai oljella. Toinen vaihtoehto on kylvää sadonkorjuun jälkeen viljelmä täyteen valkosinappia, öljyretikkaa tai muuta nk. pyydyskasvia. Keväällä pyydyskasvit tai jäljellä oleva kate kannattaa kääntää maan sisään tai jos sitä on paljon, haravoida syrjään ja levittää myöhemmin viljelykasvien juurelle tai kasvimaan käytäville.

Syyskynnöt on aiemmin perusteltu sillä, että kylvötöihin päästään keväällä nopeammin, kun maa on jo kertaalleen muokattu syksyllä. Jos muokkaus halutaan tästä syystä edelleen tehdä syksyllä, on erityisen tärkeää, että maa peitetään kunnolla talven ajaksi. Järkevää syysmuokkaus on tilanteessa, jossa rikat ovat ottaneet kasvimaalla vallan perusteellisesti.

Arviointi

Viljelmä ja puutarhatoiminta eivät tule koskaan valmiiksi. Vaikka keväällä olisi tehty hyvät suunnittelmat, sattuu ja tapahtuu kauden aikana kaikenlaista. Jokaisen kasvukauden jälkeen kannattaakin istua alas pohtimaan mitä kuluneen kasvukauden aikana on opittu ja millaisia kehittämistarpeita toimintaan on keksitty. Huomiot kannattaa myös kirjoittaa ylös, jotta ne muistetaan ottaa huomioon seuraavaa kasvukautta suunnitellessa. Arviointi on ehdottoman järkevää tehdä syksypuolella, on nimittäin melko varmaa, että yksityiskohdat häipyvät talven aikana mielestä…

Mietittäviä asioita ovat esimerkiksi nämä:

Mitkä kasvilajit menestyivät ja mitkä eivät tuntuneet menestyvän? Mistä mahdollinen huono menestys ehkä johtui? Voiko asian korjata seuraavana vuonna, oliko kyse erityisen huonoista säistä vai pitäisikö kyseisen lajin viljely yksinkertaisesti jättää kokonaan?
Tuliko jostain kasvista satoa ihan liikaa, eli pitäisikö taimimäärää vähentää ensi vuonna? Entä olisiko jotain muuta voinut syödä vielä paljon enemmän?
Onko viljelykierrossa kehittämistä?
Toimiko kompostointi hyvin?
Tarvitaanko puutarhaan uusia rakenteita tai onko jotakin korjattavaa?
Tarvitaanko työkaluja, joihin ei vielä tänä vuonna ollut varaa? Mistä varat saataisiin?
Hyödynnettiinkö puutarhaa pedagogisesta näkökulmasta riittävästi ja monipuolisesti? Miten tätä voisi kehittää? Mitä voidaan tehdä, jotta viljelmä integroituu paremmin osaksi muuta toimintaa?
Toimiko kesähoitojärjestelmä? Miten sitä voisi kehittää?
Halutaanko toimintaa laajentaa? Millä tavalla? Tarvitaanko kasvimaan yhteyteen komposti, mehiläispesiä, istuskelualueita tms.? Mitä tarvitaan näiden saamiseksi?
Vaativatko yhteistyökuviot kehittämistä?
Onko viljely mahdollisimman kestävää? Hoidetaanko maata asiaankuuluvalla tavalla ja onko viljelykierto kunnossa ja toimiva?

Hoitotöiden muistilista

Puutarha kukoistaa, kun joka kerta kasvimaalla käydessäsi havainnoit tarkasti eri kasvilajeja ja puutarhakokonaisuutta miettien vastaukset seuraaviin kysymyksiin ja teet havaintojesi pohjalta tarvittavat toimenpiteet:

Voivatko viljelykasvit hyvin? Pitäisikö tehdä suojaustoimenpiteitä?
Mitä satoa voi korjata?
Pitäisikö tehdä uusinta- tai täydennyskylvöjä?
Onko viljelymaa suojattu hyvin, vai pitäisikö katetta levittää lisää?
Mikä on oheiskasvitilanne, pitäisikö sille tehdä jotakin?
Pitääkö juureksia harventaa?
Onko kasteluntarvetta?
Miten komposti voi?
Onko (suunnitelman mukaista) lannoituksen tarvetta?

Puutarhakalenteri

Oheiseen taulukkoon on koottu puutarhatoiminnan keskeiset vaiheet kuukausittain. Puutarhan vuoden voi ajatella alkavan kalenterivuoden mukaisesti tai jo syys-lokakuussa, jolloin aloitetaan tulevan kasvukauden valmistelut.

Kuukausi	Tehtävät
Tammikuu	Puutarhatiimin 1. kokoontuminen (tästä eteenpäin tapaaminen vähintään kuukausittain): Kasvukauden suunnittelun suuret linjat: ketkä osallistuvat, mikä on kenenkin rooli? Missä viljellään, mitä tarvitaan, jotta viljely onnistuu? Miten varmistetaan, että puutarhaa hyödynnetään pedagogisesti riittävän paljon?
Helmikuu	Viljelysuunnitelman teko, ensimmäiset siemen- ja muut tarvikehankinnat. Kuka esikasvattaa mitäkin? Pedagoginen suunnittelu. Esikasvatuskylvöt: chili, paprika, latva-artisokka, munakoiso
Maaliskuu	Kesähoitosuunnitelman varmistaminen ja ohjeistusten valmistelu. Tarvittavien hankintojen tekeminen. Kuka hoitaa hankinnat? Pedagoginen suunnittelu. Esikasvatuskylvöt: tomaatti, basilika, purjo, timjami, sitruunamelissa, iisoppi ym.
Huhtikuu	Ensimmäisten pihatalkoiden suunnittelu (ja säiden mukaan myös toteutus). Ensimmäiset viljelypenkit tai -astiat viljelykuntoon. Kompostin kääntäminen (kun se on sula). Kuka tekee mitäkin kasvimaalla? Tarvittavien hankintojen tekeminen. Pedagoginen suunnittelu. Esikasvatuskylvöt: kaalit, samettikukka, pinaatti, keräsalaatti, mintut Ulos voi jo kylvää: juurekset, salaatit Sadonkorjuu (maa-artisokka)
Toukokuu	Kuhinaa kasvimaalla. Kaikki viljelypenkit tai -astiat viljelykuntoon. Suorakylvöt: Juurekset, salaatit, pinaatti, mangoldi, persilja, tilli, kehäkukka jne. Esikasvatuskylvöt: kesä- ja talvikurpitsat, avomaankurkku, maissi, salko- ja ruusupapu (kuun alussa) Villivihannesten kerääminen
Kesäkuu	Papujen kylvö ja taimien istutus (viimeisellä kouluviikolla), taimien suojaaminen Ensimmäiset sadonkorjuut (mm. retiisi, salaatti) Kastelu (kun taimet ovat pieniä, muuten vain tarvittaessa) Uusintakylvöt, katteen levittäminen, kitkemisen aloittaminen
Heinäkuu	Kitkeminen, juuresten harventaminen, taimien tukeminen (viimeistään nyt) ja suojaaminen tarvittaessa Sadonkorjuu (salaatti, retiisi, herneet, kesäkurpitsa) Täydennyskylvöt, katteen levittäminen Kastelu, kitkeminen ja lannoittaminen tarvittaessaTarkista kompostin vointi
Elokuu	Sadonkorjuu (lähes kaikki) ja sadon hyödyntäminen ja säilöminen. Miten tämä hoidetaan? Kastelu ja kitkeminen tarvittaessa Pyydyskasvien kylvö ja/tai katteen levittäminen Siementen keruu Pedagoginen suunnittelu
Syyskuu	Sadonkorjuu (lähes kaikki) ja sadon hyödyntäminen ja säilöminen. Miten tämä hoidetaan? Pyydyskasvien kylvö ja/tai katteen levittäminen Siementen keruu Sdonkorjuujuhla
Lokakuu	Sadonkorjuu (lehtikaali, juurekset), viimeisten katteiden levittäminen, työkalujen syyshuolto ja laittaminen varastoon, kukkasipulien ja talvivalkosipulin istutus. Seuraavan vuoden rahoituksen suunnittelu ja haku.
Marraskuu	Arviointikokous ja nykyisen ja seuraavan puutarhatiimin yhteinen tapaaminen. Tehkää hyvät muistiinpanot!!!
Joulukuu	(loma)