1.Tavoitteet selviksi

Tavoitteiden asettelu auttaa toiminnan suuntaamista, vaikka puutarhatoiminnalla saavutetaan monenlaisia päämääriä ihan itsestäänkin. Haluatko esimerkiksi

1. opettaa puutarhassa eri oppiaineiden sisältöjä toiminnallisesti
2. lisätä yhteisöllisyyttä koulussa
3. tarjota täydentävä oppimisympäristö koulun ympäristökasvatustyölle
4. tehdä koulun pihasta viihtyisämmän vai
5. näyttää, miten ruoka kasvaa?

2. Ketkä osallistuvat ja miten?

Koulun puutarhatoiminnan keskiössä ovat lapset ja nuoret ja koulun henkilökunta auttaa heitä toiminnan järjestämisessä. Usein on monin tavoin kannattavaa ottaa koulun puutarhatoimintaan mukaan myös koulua ympäröivä yhteisö. Mahdollisia yhteistyökumppaneita kannattaa lähteä rohkeasti haarukoimaan eri tahoilta: mukaan voi kysyä esimerkiksi lasten perheitä, kouluvaaria, läheistä päiväkotia, puutarha-alan oppilaitosta, -yhdistystä tai -yritystä.

Kun mukana on iso joukko toimijoita, on toiminnalle syytä luoda selkeät raamit: Kuka on toiminnan pääjärjestäjä ja ketä muita toiminnassa on mukana? Mitkä ovat eri yhteistyökumppaneiden roolit hankkeessa?

3. Viljelmän paikan valinta

Viljelypaikan valintaan vaikuttavat niin ihmisten kuin kasvienkin tarpeet. Luovuuden käyttö kannattaa. Onko teille sopiva viljelypaikka koulun pihamaa, läheinen puisto vai vanhainkodin piha?

Hyvä viljelypaikka täyttää seuraavat kriteerit:

• VALOISUUS. Tarvitaan riittävä määrä (väh. 6h/ vrk) suoraa auringonvaloa. Kasvimaa ei siis voi sijaita suuren puun alla tai korkean rakennuksen jatkuvassa varjossa.
• PUHTAUS. Viljelymaan on oltava puhdasta. Jos puutarha perustetaan koulun pihaan tai puistoon, on erittäin todennäköistä, että maa on riittävän puhdasta ruokakasvien viljelyyn. Jos kasvimaa on välttämätöntä perustaa paikkaan, jossa maata ei ole tai sen tiedetään olevan saastunutta, voidaan viljelmä perustaa laatikoihin tai muihin astioihin, joihin tuodaan puhdasta multaa.
• VESI. Viljelyksen lähellä kannattaa olla paikka, josta saa kasteluvettä (esimerkiksi hana seinässä, tai sisätila johon kaikilla on pääsy myös kesäaikaan).
• SAAVUTETTAVUUS. Olisi hyvä, että paikka on helposti sekä oppilaiden että muiden mahdollisten viljelijöiden saavutettavissa. Kasvimaan ei tarvitse sijaita koulun pihalla, mutta alakouluikäisille vajaa kilometri on jo pitkä matka käydä kasvimaalla. Viljelmän paikan ja kulkumatka turvallisuutta kannattaa myös miettiä jo etukäteen.
• YHTEENSOPIVUUS YMPÄRISTÖN KANSSA. Viljelyksen kannattaa olla paikassa, jossa se ei häiritse muita toimintoja, esim. keskellä pelikenttänä käytettävää aluetta tai parkkipaikalla. Toisaalta kannattaa huomioida, että muut toiminnot (kuten viereisen pallokentän hutilaukaukset) eivät häiritse viljelmää. Viljelmän ei kannata olla lumenkaatopaikalla (maa likaantuu) eikä tulevien rakennushankkeiden paikalla (häiritsee pitkäkestoista toimintaa).

4. Viljelymuodon valinta

Kasveja voi kasvattaa pellolla, puistossa, pihalla, katolla, ikkunalaudalla tai vaikka kumisaappaassa. Viljelymuodon valintaan vaikuttaa koulun ympäristö ja käytettävissä olevat resurssit. Viljelläänkö suoraan maassa, vai tarvitaanko jonkinlaisia viljelyastioita tai muita rakenteita? Lue mahdollisista puutarhamalleista lisää täältä. Laatikkoputarhan yksityiskohtaiset perustamisohjeet löydät täältä.

Huom! Toiminnan sopivan mittakaavan määrittää osallistujien määrä ja heidän voimavaransa. Usein realiteettien kanssa joudutaan hieman tasapainottelemaan. Ideaalitilanteessa kasvimaa on tarpeeksi suuri, jotta kaikille riittää tekemistä ja satoakin saadaan, mutta toiminta ei kuitenkaan vie liikaa aikaa tai kuormita vastuuhenkilöitä turhaan.

5. Tarvittavat luvat

Kasvimaan perustamiseen tarvitaan lupa ainoastaan aluetta hallinnoivalta taholta. Jos suunnitelmissa on perustaa puutarha koulun pihalle, on rehtorilla yleensä valtuudet antaa toiminnalle lupa. Jos puutarha perustetaan päiväkodin, vanhainkodin, kirjaston tai seurakuntatalon pihaan, on lupa pyydettävä näiden toimijoiden johdolta.

Yleiseen puistoon tai esimerkiksi liikuntapuistoon perustettavalle viljelmälle lupa kysytään myös aluetta hallinnoivalta taholta. Liikuntapuiston maata hallinnoi yleensä kaupungin liikuntavirasto, leikkipuistoja sosiaalivirasto ja yleisiä puistoja taas rakennusvirasto tai vastaava taho. Käytännöt vaihtelevat eri kunnissa ja yleispätevää ohjetta tähän on vaikea antaa.

Mitä pienempää aluetta hallinnoivalta taholta lupaa kysytään, sitä nopeammin vastauksen voi odottaa saavansa. Jos lupaa on kysyttävä suuren kunnan rakennusvirastolta, kannattaa vastauksen saamiseen varata aikaa jopa useampi kuukausi.

Jos viljelmän oheen halutaan rakentaa kiinteitä rakenteita, kuten työkaluvarasto tai suurempi kasvihuone, on tähän pyydettävä lupa myös rakennusvalvontavirastolta. Tähänkin kannattaa varautua jo useampi kuukausi ennen kuin rakennustyöt halutaan aloittaa.

6. Tarvittavat resurssit

Puutarhatoiminnan voi aloittaa yllättävän vähilläkin resursseilla, mutta halutessaan siihen saa myös uppoamaan rahaa niin paljon kuin käytettävissä on. Resurssit kannattaakin selvittää heti alkuunsa. Kuinka paljon rahaa on käytettävissä tai kuinka paljon rahaa vähintään tarvitaan, jotta toiminta saadaan käyntiin?

Erilaisten puutarhamallien perustamiseen resursseja tarvitaan erilaisia määriä. Kasvihuoneen rakentamiseen saatetaan tarvita paljonkin erilaisia materiaaleja ja välineitä, kun taas koulun pihanurmikolle käännettävää kasvimaata varten tarvitaan vain lapioita ja talikoita. Millaisia materiaalitarpeita suunniteltuun hankkeeseen liittyy? Mitä on jo olemassa ja mistä saadaan loput?

Esimerkiksi seuraaville tarvikkeille saattaa jossakin projektin vaiheessa ilmetä tarvetta: siemenet, taimet, ruukut, kylvömulta, viljelymulta, lanta, kalkki, hallaharso, kottikärryt, lapiot, talikot, viikate, kuokat, haravat, kastelukannut- tai letkut, lautatavara ja muut rakennustarvikkeet, vasara, saha, muut työkalut, käsineet, kumisaappaat, kasvihuoneen lasit (tai polyuretaanilevy), kasvihuoneen jäähdytys- tai lämmityslaitteet.

Entä mistä resurssit saadaan? Usein koulun budjetista irtoaa jotakin pientä siemeniä, kylvömultaa ja välttämättömimpiä työkaluja varten. Monia tarvittavia välineitä voidaan saada myös lahjoituksena tai lainaan esimerkiksi yhteistyökumppaneilta tai oppilaiden perheiltä. Suurempia projekteja varten voidaan hakea erillistä rahoitusta esimerkiksi opetushallinnolta tai yksityisiltä säätiöiltä. Hakuprosesseihin on syytä varata reilusti aikaa.

7. Viljelmän integrointi muun toiminnan osaksi

Useimmissa koulupuutarhojen perustamisoppaissa sanotaan, että ennen käytännön toiminnan aloittamista olisi syytä selvittää koulupuutarhatoiminnan pedagogiset tavoitteet ja rooli koulun toimintakulttuurissa. Käytännössä näin ei ole taidettu tehdä kovinkaan monessa perustetussa koulupuutarhassa, mutta tässä on kyllä pointtinsa. Jos käytännön puutarhatoiminnassa ilmenee haasteita, eivätkä toiminnan pedagogiset tavoitteet ja hyödyt ole opettajakunnalle ja koulun johdolle selvillä, voi tämä tietää arvokkaan toiminnan loppumista ennen aikojaan. Tästä syystä tavoitteet kannattaa miettiä aikaisessa vaiheessa – jos ei ennen toiminnan aloittamista, niin ainakin ennen toisen viljelykauden alkua.

Koulupuutarha rooli voidaan vakiinnuttaa koulun arkeen opetussuunnitelma- tai vuosisuunnitelmakirjausten avulla: koulupuutarha voidaan merkata oppimisympäristöksi tai tiettyjen kurssien tai monialaisten oppimiskokonaisuuksien sisällöksi opetussuunnitelmaan tai koulun vuosisuunnitelmaan. Virallisten kirjausten oheen tai lisäksi muodostuu usein perinteitä, joissa puutarha on tärkeässä roolissa: ekaluokkalaisten tai seiskojen tutustumispäivä vietetään puutarhassa, sadonkorjuujuhlista tulee koko koulun yhteinen syksynaloitusjuhla tai jokin luokka-aste tarjoaa itsekasvatetusta sadosta vanhemmille itse valmistamansa pikkujouluaterian.

8. Puutarhan perustamistalkoot

Puutarhan perustamistalkoiden luonne riippuu paljon valitusta viljelymuodosta ja puutarhan koosta. Jos puutarha perustetaan esimerkiksi koulun viereiselle niitylle tai joutomaaheinikkoon, jakautuvat perustamistalkoot ihannetilanteessa kahteen osaan: maa kynnetään syksyllä ennen pakkasten tuloa ja viljelypenkit perustetaan keväällä maan kuivuttua. Pääkaupunkiseudulla isoja koulupuutarhoita perustettaessa kynnön on tehnyt työhevonen (kylläkin vasta keväällä). Tarvittaessa apuna voi käyttää myös jyrsintä tai hätätapauksessa traktoria (painavat työkoneet tiivistävät puutarhamaata ja siksi niiden käyttöä kannattaa välttää, jos mahdollista). Jos puutarha on parinkymmenen neliön kokoinen tai pienempi, onnistuu kääntäminen hyvin myös lapiotyönä, jonka jaksavat tehdä 5-6 -luokkalaiset ja sitä vanhemmat oppilaat. Pienemmät tarvitsevat tässä isompien oppilaiden tai vanhempiensa apua.

Ensin maa käännetään ja sitten siitä poistetaan alkuperäinen kasvillisuus juurineen mahdollisimman tarkasti. Kasvit ravistellaan hyvin niin, että multa jää kasvimaalle ja kasvinosat viedään kompostiin. Mitä tarkemmin kasvinosat tässä vaiheessa poistetaan viljelymaasta, sitä helpommalla selvitään kitkemisestä ensimmäisinä vuosina! Sitten maahan muotoillaan viljelypenkit. Kohopenkin sopiva koko on n. 0,8m x 3m ja korkeus n. 15cm.

9. Ensimmäinen puutarhakausi

Kasvukausi lähtee käyntiin esikasvatettavien taimien kylvöllä helmi-maaliskuussa. Huhti-toukokuussa pidetään viljelmän perustamistalkoot ja kylvetään ensimmäiset siemenet maahan. Toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa päästään tekemään viimeisetkin kylvöt kasvimaalle ja istutetaan taimet. Kesä-heinäkuussa kitketään ja kastellaan tarvittaessa ja aloitetaan ensimmäiset sadonkorjuut. Elo-syyskuussa korjataan satoa toden teolla. Lokakuussa satokausi jatkuu vielä joidenkin kasvien osalta ja kasvimaata aletaan pistää talviteloille. Marraskuun lopulla halla on yleensä vienyt viimeiset kasvit etelässäkin ja on aika pysähtyä arvioimaan opittua.

Vaikka puutarhanhoito ei rakettitiedettä olekaan, on siihen liittyvät perusasiat hyvä olla selvillä, jotta jo ensimmäisenä vuonna vältytään suurimmilta sudenkuopilta. Yksityiskohtaisemmin voit lukea jokaisesta työvaiheesta täältä. Kysy apua myös äidiltäsi, työkaverilta, koulumummolta tai taimimyymälän myyjältä!

10. Arviointi ja kehittäminen

Viljelmä ja puutarhatoiminta eivät tule koskaan valmiiksi. Jokaisen kasvukauden jälkeen kannattaakin istua alas pohtimaan mitä kuluneen kasvukauden aikana on opittu ja millaisia kehittämistarpeita toimintaan on keksitty.

• Halutaanko toimintaa laajentaa? Millä tavalla?
• Vaativatko yhteistyökuviot kehittämistä?
• Mitä voidaan tehdä, jotta viljelmä integroituu paremmin osaksi muuta toimintaa?
• Onko viljely mahdollisimman kestävää? Hoidetaanko maata asiaankuuluvalla tavalla ja onko viljelykierto kunnossa ja toimiva?
• Tarvitaanko kasvimaan yhteyteen komposti, mehiläispesiä, istuskelualueita tms.? Mitä tarvitaan näiden saamiseksi?

Yhteisöllisyys viljelytoiminnassa

Yhteisöllisellä viljelyllä tarkoitetaan sitä, että jokin ryhmä – esimerkiksi koulun oppilaat tai kerhoryhmä yhdessä vanhainkodin asukkaiden kanssa – hoitaa yhdessä kaikille yhteistä puutarhaa tai palstaa. Myös sato korjataan yhdessä ja jaetaan kaikkien kesken.

Lapset ja nuoret ovat tottuneita toimimaan ryhmänä, mutta yleisesti yhteisöllisyys ei nykymaailmassa enää ole itsestään selvää: ihmisiä on usein kannustettava ja opastettava yhdessä toimimiseen. Alun mahdollisen epäröinnin jälkeen he useimmiten kokevat yhteisöllisyyden monin tavoin antoisana ja palkitsevana.

Puutarhatoiminnassa yhteisöllisyydestä on monenlaista hyötyä verrattuna yksittäisten ihmisten tai luokkien omiin pieniin palstoihin:

• Puutarhakokonaisuuden viljelykierto voidaan suunnitella toimivaksi ja kasvilajien paikkaa vaihdella suunnitelman mukaan vuosittain. Pikkupalstoista koostuvan puutarhan viljelykiertoa ei ole mahdollista tehdä samalla tavalla toimivaksi, jolloin kestävä viljely hankaloituu.
• Yhdessä tekeminen mahdollistaa ihmisten eri elämäntilanteiden huomioon ottamisen. Kaikkien yksittäisten viljelijöiden ei tarvitse olla viikoittain paikalla palstaa hoitamassa, sillä yhteistyö tuo hoitoon joustavuutta.
• Puutarhan sato saadaan tehokkaammin käyttöön, kun sitä on jakamassa säännöllisesti suurempi joukko ihmisiä. Tämän seurauksena saatavan sadon määrä usein myös kasvaa, sillä monet kasvit tuottavat satoa sitä enemmän, mitä ahkerammin satoa korjataan.
• Laajemmassa puutarhakokonaisuudessa voidaan kasvattaa laajempaa kasvivalikoimaa, jolloin viljelyporukan on mahdollista myös oppia enemmän ja saada monenlaisia makukokemuksia.
• Yhdessä tekeminen on hauskaa ja leppoisaa ja mahdollistaa luontevan uusiin ihmisiin tutustumisen.

Jotta eri toimijoiden yhteistyö viljelyn parissa saadaan käyntiin ja toimimaan, tarvitaan vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä paikallisia tahoja voisitte pyytää mukaan toimintaan? Onko jollain jo valmiita kontakteja ihmisiin, joiden kanssa tehdä yhteistyötä? Miten toivotut toimijat saadaan motivoitua mukaan?
2. Mikä on eri toimijoiden rooli yhteistyössä ja miten työnjako tahojen kesken sujuu?
   -> kuka suunnittelee ja milloin?
   -> kenellä on mitäkin resursseja tarjottavanaan tai mahdollisuus hankkia niitä?
   -> kuka esikasvattaa taimet?
   -> kuka kääntää maan ja kylvää keväällä siemenet?
   -> kuka hoitaa kesällä, kitkee ja kastelee?
   -> kuka korjaa sadon syksyllä?
   -> miten eri tahot ovat yhteydessä toisiinsa?

Työnjako koulun sisällä

Oli viljelytoiminnassa mukana koulun ulkopuolisia yhteistyökumppaneita tai ei, on myös koulun sisällä oltava jonkinlainen työnjako ja tapa organisoida viljelytoiminta. Ihannetilanteessa koulun edustaja – esimerkiksi yksi opettaja on viljelytoiminnan vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on kutsua koolle puutarhatiimi. Tiimissä on mukana ainakin pari muuta opettajaa, sekä esimerkiksi kouluavustajia, vahtimestari, koulumummo tai -vaari sekä vanhempainyhdistyksen ja oppilaiden edustajia. Puutarhatiimin olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä kokoontua yhdessä muiden viljelytoimintaan osallistuvien tahojen kanssa.

Puutarhatiimin tehtävänä on puutarhatoiminnan suunnittelu ja sen olisi hyvä pyrkiä kokoontumaan 4-6 kertaa kasvukauden aikana. Jos puutarhatoiminta sisältää sekä taimien esikasvattamisen koulussa, että viljelyn kasvimaalla ulkona, voi tiimin kokoontumisten agenda (Etelä- ja Keski-Suomessa) näyttää esim. tältä:

Tammikuu: koko kasvukauden yleissuunnitelman tekeminen, materiaalien ja muiden resurssien kartoittaminen ja vuoden työnjaosta sopiminen
Helmikuu: tarkan viljelysuunnitelman tekeminen ja esikasvatuksen yksityiskohtainen suunnittelu
Huhtikuu: Kasvimaan kevättöiden suunnittelu ja kesähoidon varmistaminen
Elokuu: Sadonkorjuiden ja sadon säilömisen suunnittelu
Syyskuu: Kasvimaan syystöiden ja talveen varustautumisen suunnittelu
Marraskuu: Kasvukauden arviointi ja toiminnan kehittämisen suunnittelu

Moniammatillinen puutarhatiimi suunnittelee yhdessä koulupuutarhatoiminnan käytännön toteutuksen, mutta tiimin opettajajäsenten erityisvastuulla on toiminnan pedagoginen suunnittelu, eli se miten puutarhatoiminta nivotaan osaksi muuta koulun toimintaa: miten sitä hyödynnetään eri oppiaineiden sisältöjen opettamisessa, monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa ja miten puutarhaa muuten hyödynnetään osana koulun arkea ja juhlaa.

Puutarhatiimin opettajajäsenet voivat vaihtua osittain vuosittain ainakin siinä tapauksessa, että viljelytoiminta on koulussa tiettyjen luokka-asteiden vastuulla. Olisi kuitenkin hyvä, että ainakin osa tiimin jäsenistä pysyisi samana kasvukaudesta toiseen, jotta tieto hyväksi (tai huonoksi) havaituista toimintatavoista ei katoa jäsenten vaihtuessa.

Koulupuutarha osana yhteisöviljelmää

Helpointa kesähoito on järjestää, jos koulupuutarha on alun perinkin perustettu osaksi muuta yhteisöllistä toimintaa, esimerkiksi naapuruston yhteisöviljelmälle tai vaikkapa vanhainkodin tai nuorisotalon pihalle. Tällöin puutarhan hoidosta vastaavat muut toimijat koulun kesäloma-aikana, mutta myös oppilailla perheineen on mahdollisuus osallistua hoitotöihin niin halutessaan. Usein yhteisöviljelmillä on viikottaiset talkoot, joihin kuka tahansa on tervetullut mukaan. Varjopuolena tässä järjestelyssä on se, että hoitotöiden lisäksi myös puutarhan sato jakautuu toimijoiden kesken, eli koulu ei saa kaikkea puutarhan satoa.

Perheiden vastuuvuorot

Vastuuta koulupuutarhan hoidosta voidaan antaa perheille esim. vuoroviikkojärjestelmällä. Vastuun voi ottaa tietyn luokan tai luokka-asteen perheet tai halukkaita perheitä voi etsiä koko koulun perheiden keskuudesta. Tällöin on tärkeää, että joku (esim. opettaja) ohjeistaa perheet tarkasti ja nimeää tehtävät kullekin viikolle.

Hoitamaton tai vähähoitoinen puutarha

Puutarha on myös mahdollista suunnitella ja toteuttaa niin, että sitä tarvitsee hoitaa mahdollisimman vähän. Tällöin kasvivalinnoissa suositaan suurikokoisia ja taimina istuttavia kasveja ja monet siemenkylvöt, kuten porkkana on syytä jättää pois. Kastelun ja kitkennän tarvetta vähentää runsas katteiden käyttö. Tällöin puutarha kohdataan syksyllä siinä kunnossa, joksi se on kasvukauden olosuhteiden tuloksena kasvanut. Varjopuolena tässä on sekä rajoittuneempi kasvivalikoima sekä se, että kokemusta työn suunnittelun ja toteutuksen yhteydestä tuloksiin ei aivan samalla tavalla synny.

Palkattu henkilöstö

Jos resurssit ovat kunnossa, voi koulupuutarhan kesähoidosta, eli tarvittavista kastelu-, kitkentä- ja harvennustöistä vastata myös palkattu henkilökunta. Joissakin suomalaisissakin koulupuutarhoissa kesähoidosta vastaa esimerkiksi osa-aikainen koulunkäyntiavustaja. Toisessa mahdollisessa palkatun henkilöstön mallissa opettaja tekee hoitotyöt kesällä, mutta hänellä on talvikaudella vähemmän koulun yhteisiä velvollisuuksia.

Luonnollisesti kesähoito voidaan ostaa myös palveluna esimerkiksi puutarha-alan järjestöltä tai ammattilaiselta.

Kesätyömahdollisuus yläkoululaisille/lukiolaisille

Koulupuutarhan kesähoito voi tarjota myös osa-aikaista kesätyötä koulun vanhemmille oppilaille. Palkkauksessa apuun voi kysyä esimerkiksi vanhempainyhdistystä tai kunnan nuorisoasiainkeskusta. Palkan järjestämisen lisäksi keskeistä on järjestää riittävä ohjaus kesätyöntekijöille.

Ohjattu puutarhakerho perheille

Koulupuutarhassa toimiva puutarhakerho kokoontuu viikoittain ja tekee ohjatusti puutarhatöitä yhdessä. Kerhoa voi ohjata esimerkiksi puutarhatöitä tunteva koulunkäyntiavustaja tai sosiaalialan opiskelija. Tämä malli korostaa koulun yhteisöllisyyttä ja tarjoaa halukkaille perheille vapaa-ajantoimintaa kesällä, mutta vaatii hieman lisää hallinnollista organisointia. Haasteena on lisäksi sama tekijä kuin koulupuutarhan ja yhteisöviljelmän yhteensovittamisessa: puutarhan sato tulisi voida jakaa kaikkien toimijoiden kesken. Ratkaisu voisi olla se, että puutarha olisi tarpeeksi iso, niin että tiettyjen penkkien sato olisi varattu nimenomaan kerholaisille ja toiset taas koululaisille.