Tiedekasvatus koulupuutarhassa

Luonnontieteiden opiskelu käytännön kautta puutarhassa parantaa tutkimusten mukaan oppilaiden osaamista huomattavastikin. Puutarha toimii elävänä tutkimuslaboratoriona, jossa oppilaat näkevät omin silmin oppimansa asiat ja samaan aikaan he voivat soveltaa osaamistaan ja tietojaan tosielämän tilanteissa. Käsillä tekeminen parantaa myös korkeampia ajattelutaitoja, kuten analysointia, synteesin tuottamista ja arviointia.

Puutarhatoiminnan parissa tulee harjoiteltua havainnointia, havaintojen tulkintaa ja arviointia, luokittelua, mittaamista, päättelemistä ja hypoteesien muodostamista melkein huomaamattaan. Samoin käytännön toiminnan parissa tulevat tutuksi käsitteet, kuten veden, hiilen ja typen kierto, hajoaminen, kasvin perustarpeet, kasvin anatomia ja kasvin osien tehtävät, ravintoverkko, yhteyttäminen ja pölytyksen mekanismit.

Puutarhatoimintaa tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia tehdä luonnontieteiden opiskelusta kiinnostavaa ja motivoivaa läpi kasvukauden ja ympäri vuoden. Vain muutamia esimerkkejä antaaksemme, voivat oppilaat opiskella matematiikka puutarhasuunnitelmia tehdessään, maantietoa maanmuokkaustöiden parissa, biologiaa kylvöjen, istutusten ja sadonkorjuun kautta, kemiaa kompostin äärellä ja fysiikkaa kasvihuoneessa. Kun peruskäsitteet ovat tuttuja, voidaan alkaa taulukoida satomääriä, tutkia erilaisia maalajeja ja mitata maan pH:ta, simuloida eroosiota ja sen torjuntakeinoja puutarhassa, tehdä kasvatuskokeita ja pohtia sitä miten energia muuttuu aineeksi yhteyttämisen kautta. Kuten esimerkeistä voi huomata, tarjoaa puutarhatoiminta erinomaiset puitteet eri luonnontieteiden yhteistyölle, samoin kuin monialaiseen oppimiseen laajemminkin.