Taidekasvatus koulupuutarhassa

Puutarha tarjoaa jotakin kaikille aisteille: hajuja ja tuoksuja, ääniä, makuja, värejä ja muotoja, sekä erilaisia kosketuksen kautta saatavia elämyksiä. Ihmiset ovat rakentaneet puutarhoja jo tuhansien vuosien ajan ja ne ovat keskeinen osa myös monia taruja, tarinoita ja pyhiä kirjoituksia Eedenin puutarhasta alkaen. Myös monia taiteilijoita puutarha on inspiroinut niin tekemisen ympäristönä kuin kuvausten kohteenakin. Yhä edelleen puutarha ruokkii ja kutkuttelee ihmisen mielikuvitusta tarjoten elämyksiä, kokemuksia ja iloa kaikille aisteille.

Kuvataiteen, muotoilun, liiketaiteen, musiikin, draaman ja sanataiteen hyödyntämiseen puutarhassaoppimisessa on valtavasti mahdollisuuksia. Puutarha-aiheita voidaan käsitellä taiteessa hyvin monella tavalla, eikä kaiken toiminnan tarvitse sijoittua suoraan puutarhaan: puutarha tai sen perustaminen voivat itsessään olla taideteos, puutarha tai sen sato voivat toimia teoksen mallina, taideteoksen teko- tai sijoituspaikka voi olla puutarha, teoksen materiaalit voivat olla peräisin puutarhasta tai puutarhan elämä voi toimia laajemmin teoksen inspiraationa. Puutarhan voidaan ajatella olevan taideteos myös itsessään.

Puutarhaa voi suunnitella kaksiulotteisesti piirtämällä ja maalaamalla tai kolmiulotteisesti muovailemalla ja liikkeenä kehollisesti havainnollistamalla. Kasvien kasvua voi havainnoida piirtämällä ja kuvailla niin runona kuin tanssinakin. Puutarhan värimaailmaa voi tutkia maalaten tai äänimaisemaa musiikin kautta. Puutarhan työvaiheet tai sen eri eliöiden tehtävät voi esittää näytelmänä tai kertoa tarinana. Oikeaa tapaa käyttää kutakin työkalua voi tarkastella ja harjoitella tanssien ja raskaskin työ sujuu kuin tanssi työlauluja laulaen. Luonnollisesti koulupuutarha on myös paikka toteuttaa ympäristötaidetta ja sadonkorjuujuhla monipuolisine esityksineen kokoaa kouluyhteisön nauttimaan yhdessä luodusta ympäristöstä.

Taideperustaista ympäristökasvatusta puutarhassa

Puutarhatoiminnan ja taidekasvatuksen yhdistämiseen sopii erityisen hyvin taideperustainen ympäristökasvatus. Se on kestävään elämään tähtäävää arvokasvatusta, jonka perustana on suhde luontoon ja esteettinen, eettinen ja ekologinen toiminta maapallolla. Taideperustainen ympäristökasvatus kannustaa moniaistiseen havainnointiin sekä pohtimaan ihmisen osaa eläinten, kasvien, maan, vesistöjen ja ilmaston muodostamassa kokonaisuudessa.

Tavoitteena on kokemuksellisen ympäristösuhteen kehittyminen, jolloin osallistujien kokemukset ja elämykset, persoonalliset tulkinnat ympäristöstä ja merkityksenanto paikoille toimivat luontosuhteen rakentajina. Keskeistä on se prosessi, jossa ympäristö muuttuu kokijalle eletyksi ja monitulkintaiseksi paikaksi sekä kokemuksen merkityksellistäminen taiteellisen työn kautta. Ohjaajan on olennaista mahdollistaa osallistujille myös tilanteita, jotka tarjoavat kiireetöntä puutarhassa oleilua ja ympäristön vapaata tutkimista taiteen keinoin. Tällöin sanaton kokemuksellisuus, ympärillä olevasta lumoutuminen ja kasvun ihmeen seuraaminen toimivat luontosuhteen vahvistajina. Ympäristön kohtaaminen ja tarkastelu taideteoksena voi muuttaa ympäristösuhdettamme ja herättää pohtimaan ajankohtaisia ympäristökysymyksiä.

Keskeistä on myös havainnointitaidon harjoittaminen. Esimerkiksi kasveja piirrettäessä opitaan tekemään tarkkoja havaintoja ja tutkimaan niin kokonaisuutta kuin sen osiakin: värejä, valoja ja varjoja, kiiltoa kukan terälehdessä tai hedelmän pinnassa. Havainnon herkkyyden kasvattaminen tekee mahdolliseksi merkityksellistää lähiympäristöä, tai ymmärtää omaa toimintaa osana luonnon kiertokulkua, jossa me ihmiset olemme yksi osa muiden joukossa. Havainnointia tehdään moniaistisesti, sekä mahdollisesti myös monitaiteisesti.

Taideperustainen ympäristökasvatus on myös osallistumisen ja kuulumisen tunteen vahvistamista yhteiseen ympäristöön. Kun toimitaan yhteisen ympäristön innoittamana ja sen puolesta, toiminnan luomat kokemukset ja niiden jakaminen muille vahvistavat kuulumista paikkaan ja yhteisöön.

Kuvataidetta puutarhaan, puutarhassa ja puutarhasta

Kuten sanottu, on puutarha oiva ympäristö mitä moninaisempaan taideperustaiseen toimintaan. Taidetta voidaan tehdä puutarhassa, puutarhasta tai puutarhaan. Monet kuvataiteen suuntaukset sopivat erinomaisesti yhdistettäväksi puutarhatoimintaan. Pitämällä mielessä erilaisia suuntauksia, pysyy mieli avoimena laajalle skaalalle puutarhassa toteutettavaan taideperustaiseen toimintaan:

Paikkasidonnainen taide tarkoittaa tiettyyn tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, jossa korostuu paikan luonne, sen historia, nykypäivä tai materiaalinen olemus. Paikkasidonnainen taide tehdään teoksen esittämispaikassa, jolloin paikassa työskentelystä tulee osa teosta, joka voi olla myös esim. paikan luonteesta ammentava performanssi. Samalla työskentely usein muuttaa tekijän omaa paikkakokemusta.

Yhteisötaidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten. Taideteos muodostuu juuri eri ryhmien osallistumisesta. Usein yhteisötaide toteutetaan projekteina, tapahtumina tai työpajoina, joissa taiteilija luo dialogista tilaa erilaisten ryhmien kohtaamiselle ja yhdessä toimimiselle. Taiteilija on siis tapahtuman, teoksen tai ilmiön tuottaja tai ohjaaja. Toimintaan osallistujat korvaavat yleisön ja tällä tavalla yhteisötaide eroaakin taiteesta, jota katsotaan tai esitetään.

Maataide on läsnäoloa paikassa ja maisemassa, luonnon ehdoilla. Se on käsitetaiteen alalaji, jossa keskiössä on ihmisen ja luonnon välinen suhde. Varsinkin alkutaipaleellaan maataideteokset sijaitsivat usein gallerioiden sijaan syrjäisissä paikoissa luonnossa. Teosten toteutustapa on usein prosessiluonteista luonnossa liikkumista, materiaalien keräilyä, asettelua ja installaatioiden kokoamista. Usein maataideprosessin julkistaminen edellyttää teoksen taustatietojen ja toteutuksen dokumentointia: valokuvia, karttoja, tekstejä ja veistoksellisia osia, jotka sitten voidaan asettaa esille gallerioihin ja museoihin.

Puutarhataide on monella tavalla käytetty käsite, jolla viitataan ihmisen rooliin puutarhassa. Yleensä puutarhataiteella tarkoitetaan joko puutarhasuunnittelua maisema-arkkitehtuurin osa-alueena, tai puutarhaan sijoitettavia rakenteita, veistoksia ja muita taideteoksia.

Biotaide on erityisesti 2000-luvulla kehittynyt taidesuuntaus, jossa käytetään materiaalina orgaanista ainesta, vaikkapa maaperän mikrobeja. Biotaide on taiteen ja luonnontieteen välimaastossa tapahtuvaa luovaa toimintaa, jossa sovelletaan esimerkiksi lääketieteen ja bioteknologian menetelmiä. Toisin kuin tieteessä, on taiteella vapaus irrotella, kokeilla ja herätellä. Tyypillisesti biotaiteen teokset ovat eläviä, kasvavia ja kehittyviä, mutta eivät välttämättä pitkään kestäviä. Teos päättyy, kun sen elämää ei enää ylläpidetä.

Taidekasvatuskin voi ottaa esimerkkiä tieteellisistä tavoista toimia. Taiteellisen löytöretken puutarhaan voi tehdä mikroskoopilla, luupeilla tai erilaisilla kameroilla havainnoimalla sekä aikaa, tapahtumia, että asioita rekisteröiden tai lajitellen havaintoja systemaattisesti. Taiteelle ominainen sattuman salliva luonne, sekä objektiivisuuden tarpeen poissaolo erottavat ympäristöön suuntautuvan tutkimusmatkan tieteestä.

Puutarha materiaalivarastona

Ekologisesti kestävä näkökulma haastaa pohtimaan taiteen tekemisen materiaalivalintoja, kulutuskriittisyyttä ja järkevää kierrätystä. Ympäristövastuullisuuden ohella materiaalien valinnalla vaikutetaan teoksen luonteeseen, sen kertomaan viestiin ja sisältöön. Erityisesti jos teos toteutetaan ulos, on materiaalien valinnassa hyvä ottaa huomioon ekologisuuden ohella myös materiaalien kestävyys. Materiaaleja valitessa on hyvä miettiä miten ne kestävät säätä ja milloin teos puretaan. Entä voiko valittuja materiaaleja käyttää teoksen jälkeen vai tuleeko niistä roskaa?

Puutarha tarjoaa yleensä ison määrän luonnon omia materiaaleja, joita voidaan käyttää taiteen tekemisessä: keppejä, oksia, risuja, kiviä, kasveja lehtineen, kukkineen, siemenineen ja talventörröttäjineen, lintujen sulkia jne. Ne tarjoavat niin aiheita kuin työvalineitäkin niin kuvataitelijalle, kuin esimerkiksi pajupilliä tai kalebassin hedelmää soittavalle muusikollekin.

Puutarhaan voidaan myös laittaa kasvamaan taiteen materiaaliksi erityisen hyvin sopivia kasveja: esimerkiksi väri- tai kuitukasveja. Samalla voidaan tutustua perinteisiin tapoihin valmistaa materiaaleja, kuten hamppukangasta ensin kasvattaen kasveja ja sitten kehräten ja kutoen.

Ääniä ja liikettä puutarhassa

Fyysinen toiminta herkistää havainnointia ja kannustaa paikkojen eläytyvään tutkimiseen ja siksi ääni- ja liiketaiteella on paljon annettavaa puutarhatoiminnalle. Erilaisia kehollisia virikkeitä antavat työtavat tukevat konkreettista ja maanläheistä suhdetta ympäristöön. Keholliset harjoitteet ja liikeilmaisu tukevat kokonaisvaltaista paikkatietoisuutta ja ympäröivän tilan hahmottamista kaikilla aisteilla.

Kulkeminen puutarhassa silmät kiinni tai havainnoiden sitä eri näkökulmista – maan tasolta, istuen, puihin kiiveten tai päällä seisten – vaikuttaa ympäristökokemukseen ja taiteen tekemiseen aivan eri tavalla, kuin jos tarkkailu tapahtuisi ainoastaan pöydän ääressä istuen. Aikaan sidotut ja aineettomat ilmaisutavat, kuten tanssi, liike tai performanssi, ovat konkreettisia tapoja toimia kokemuksellisesti luonnossa tai puutarhassa. Kehollisen ilmaisun kautta hetkien merkitys, sekä taiteen katoava ja kokemuksellinen luonne tulevat näkyväksi. Nämä taiteen aineettomat ilmaisumuodot ovat vuoropuhelua maiseman kanssa, jolloin toiminta virittyy paikan olemuksesta, kasveista, tunnelmasta, materiaaleista, siellä olevista ihmisistä tai historiasta.

Zodiak – Uuden tanssin keskus on yhteistyökumppaneineen toteuttanut puutarhoissa Helsingin Kannelmäessä laajan taideprojektin nimeltään Urbaaniluonto. Projekti yhdistää kaupunkiviljelyä, tanssia ja kuvataidetta ja sen puitteissa on perustettu kaksi yhteisöpuutarhaa, sekä järjestetään erilaisia viljely- ja taidetyöpajoja. Esimerkiksi Puutarhatanssit -työpajoja kuvataan näin: “Työpajoissa puutarhaa lähestyttiin kokemuksellisena, kehollisena, aistillisena ja esityksellisenä paikkana. Tanssin ja liikkeen kautta haettiin empaattista ja vuorovaikutteista suhdetta puutarhaan monimuotoisena ja moniaistisena ympäristönä. Jokainen työpajakerta oli samalla myös esityksellinen tapahtuma, siinä hetkessä syntynyt koreografia.” http://www.zodiak.fi/kalenteri/urbaaniluonto

Puutarha-aihetta voi lähestyä myös äänien kautta. Puutarhan äänimaailma muuttuu vuodenajasta toiseen. Kun suljet silmäsi, voit kuulla linnunlaulua, sirkkojen siritystä, työn ääniä, kimalaisen pörinää, tuulen huminaa puissa, koppakuoriaisen rapistelua ja lehtien kahinaa maassa. Äänien äärelle pysähtyminen mahdollistaa jälleen erilaisen luontokokemuksen syntymisen. Luonnon äänien kuuntelemisen ja niistä musiikin tekemisen lisäksi puutarha voi inspiroida myös lauluun ja soittoon, joko luonnon omilla materiaaleilla, niistä tehdyillä soittimilla, tai perinteisemmillä soittimilla.