Puutarhasanasto

Puutarhatoimintaan ja -viljelyyn liittyy paljon sanastoa, joka ei enää nykypäivänä ole monellekaan aivan tuttua. Tälle sivulle on koottu lyhyet selitykset sanoista, joihin usein törmää viljelyohjeissa.

Esikasvatus. Jotkut kasvit tarvitsevat Suomen kasvukautta pidemmän ajan tuottaakseen satoa. Näitä ovat esimerkiksi tomaatti, munakoiso, selleri ja basilika. Nämä kasvit täytyy siis esikasvattaa, eli kylvää sisätiloissa ruukkuihin kasvilajista riippuen helmi-toukokuussa. Touko-kesäkuun vaihteessa esikasvatetut taimet istutetaan ulos. Siemenpussissa kerrotaan kasvin sopiva kylvöaika. Tietyt kasvit voidaan joko esikasvattaa tai suorakylvää. Tämä tarkoittaa sitä, että esikasvatus aikaistaa sadon saamista, mutta satoa saadaan myös suorakylvetyistä kasveista (joskin vasta myöhemmin kesällä). Voit siis itse valita haluatko esikasvattaa kasvin vai suorakylvää sen. Lisää kylvöohjeita löydät täältä.

Hajakylvös. Useimmat kasvit kylvetään yleensä riveihin. Osa kasveista voidaan kuitenkin hajakylvää, jolloin siemeniä ripotellaan tasaisesti koko kylvöalueelle. Esimerkiksi viljat, viherlannos ja joskus myös esikasvatettavat taimet voidaan hajakylvää.

Hallaharso (myydään myös nimillä kateharso ja suojaharso) on valkoinen, vettä ja osin myös valoa läpäisevä harsomainen kuitukangas, jota käytetään kasvimaalla monissa tarkoituksissa. Harso suojaa kasveja hallalta, kovalta vesisateelta, tuulelta ja tuholaisilta, kuten kaaliperhosen toukilta.

Harventaminen on juuresten viljelyssä välttämätön toimenpide, sillä huolellisestikin kylvetyt juurekset kasvavat usein liian tiheässä, jolloin ne eivät mahdu kasvamaan. Harventaminen tarkoittaa liian tiheässä kasvavien, ylimäräisten juuresten taimien kitkemistä pois kasvimaalta. Harventaminen tuntuu aloittelijan mielestä usein hiukan väkivaltaiselta, mutta viimeistään kokemus opettaa, että se kannattaa jos haluaa saada kunnollisen juuressadon. Harventamisen jälkeen sopiva porkkanoiden taimiväli on 5cm ja punajuurten 8cm.

Karaiseminen. Sisätiloissa esikasvatetut taimet kannattaa karaista ennen kuin ne istutetaan ulos. Karaiseminen tarkoittaa kasvien pikkuhiljaa tapahtuvaa tottumista ulkoilmaan. Käytännössä kasvit siirretään päivisin ulos ja öiksi takaisin sisään vähintään muutaman päivän tai jopa parin viikon ajan. Alkuun ja säistä riippuen ulkoilevat taimet voi suojata hallaharsolla. Karaiseminen vähentää auringon porotuksen, viiman ja viileyden aiheuttamia vaurioita kasveille, jolloin kasvimaalle saadaan istutettua terveet ja hyvinvoivat taimet.

Kastelulannoite on veteen liuotettu kasvilannoite, joka annetaan kasveille kasteluveden mukana. Kastelulannoitteena voidaan käyttää veteen liuotettua kanankakkaa, nokkoskäytettä tai puutarhamyymälöissä myytäviä lannoitteita, kuten merileväuutetta tai veteen liotettavia lannoitepulvereita. Kastelulannoitteiden lisäksi lannoitteena voidaan käyttää esimerkiksi kasvimaalle levitettävää kompostia tai ripoteltavaa kanankakkaa. Kompostia ja kanankakkaa käytetään erityisesti keväällä istutustöiden yhteydessä.

Kate. Katteet ovat viljelykasvien juurelle tai kasvimaan käytäville levitettävää leikkuunurmea, kasvimaan ympäriltä niitettyä heinää, kitkettyjä rikkaruohoja tai olkea. Katteena toimii myös kasvimaan käytäville ja reuna-alueille kylvettävä matala ja monivuotinen viherlannoituskasvusto, kuten valkoapilamatto. Kate suojaa viljelymaata tuulelta, vesisateelta, kuivuudelta ja rikkaruohoilta sekä  lisää eloperäisen aineksen määrää maassa ja tarjoaa maaperäeliöstölle ravintoa. Vihreänä maahan levitettävä kate toimii myös lannoitteena, kun katekasveihin sitoutuneet ravinteet siirtyvät niiden hajotessa viljelykasvien käyttöön. Parhaiten toimiakseen katekerroksen on oltava tuoreena 15 cm paksu. Katetta lisätään säännöllisesti, kun se kuivumisen ja hajoamisen myötä vähenee.

Kohopenkki. Penkiksi kutsutaan viljelyyn varattua rajattua aluetta (vrt. kukkapenkki). Viljelypenkkejä on monenlaisia, mutta yksinkertaisimmillaan ne muotoillaan viljelypaikan mullasta. Kohopenkki on kasvimaan käytäviin nähden hieman kohollaan oleva penkki. Ideaalitilanteessa kohopenkit ovat vajaan metrin levyisiä, 15-20 cm korkeita ja niiden välissä kulkee käytävät. Ideana on, että viljelymaa säilyy kohopenkeissä kuohkeana, sillä niissä ei koskaan kävellä.

Kouliminen tarkoittaa pienten esikasvatettujen taimien siirtämistä isompiin ruukkuihin. Alkuvaiheen tiivis kylvös säästää tilaa jos esikasvatustilat ovat ahtaat, mutta koulimisvaiheessa kasvit alkavat tarvita enemmän tilaa, jotta ne pääsevät hyvään kasvuun. Koulimisen yhteydessä taimet istutetaan kylvömultaa ravinteikkaampaan multaan. Kouliminen tehdään kun taimeen on kasvanut ensimmäinen varsinainen, sirkkalehtien jälkeinen lehtipari. Kastele taimet jonkin verran ennen koulintaa. Varo vahingoittamasta kasvin juuria!

Riviväli. Riviväli on termi, jolla kuvataan sitä kuinka tiheisiin riveihin taimet voidaan istuttaa tai siemenet kylvää. Toinen aiheeseen liittyvä sana on taimiväli, jolla kuvataan eri kasvilajeille sopivaa kylvö- ja istutusväliä. Siemenpusseissa taimiväli on yleensä ilmoitettu suunnilleen sopivana, mutta jostain syystä riviväli ilmoitetaan niin leveäksi, että kasvien kylvö- ja hoitotyöt voitaisiin suorittaa koneiden avulla. Siksi muut kuin ammattiviljelijät voivat usein jättää siemenpussissa ilmoitetun rivivälin huomiotta ja käyttää taimivälin mittaa sekä taimi- että rivivälinä. Kasvikohtaisia järkeviä taimi- ja rivivälejä voit tarkistaa myös täältä.

Sirkkalehti. Sirkkalehti tai -lehtipari ovat kasvilajista riippuen ensimmäinen tai ensimmäiset lehdet, jotka kasvi kasvattaa itämisen jälkeen. Sirkkalehdet ovat usein muodoltaan yksinkertaisia ja niiden ulkonäkö poikkeaa kasvin muista lehdistä huomattavastikin. Useimmiten sirkkalehdet lakastuvat nopeasti ensimmäisten varsinaisten lehtien ilmestymisen jälkeen, ei siis syytä huoleen kun näin käy!

Suorakylvö. Valtaosa viljelykasveista voidaan kylvää suoraan puutarhaan, eli suorakylvää. Tämä tehdään useimpien kasvien kohdalla huhti-kesäkuussa. Tarkista sopiva kylvöaika ja mahdollinen esikasvatuksen tarve siemenpussista. Tietyt kasvit voidaan joko esikasvattaa tai suorakylvää. Tämä tarkoittaa sitä, että esikasvatus aikaistaa sadon saamista, mutta satoa saadaan myös suorakylvetyistä kasveista (joskin vasta myöhemmin kesällä). Voit siis itse valita haluatko esikasvattaa kasvin vai suorakylvää sen. Lisää kylvöohjeita löydät täältä.

Taimiväli. Taimiväli on sana, jolla kuvataan eri kasvilajeille sopivaa kylvö- ja istutusväliä, eli sitä kuinka tiheään siemenet voi kylvää. Toinen aiheeseen liittyvä termi on riviväli, jolla kuvataan sitä kuinka tiheään taimirivit voidaan istuttaa tai siemenet kylvää. Siemenpusseissa taimiväli on yleensä ilmoitettu suunnilleen sopivana, mutta jostain syystä riviväli ilmoitetaan niin leveäksi, että kasvien kylvö- ja hoitotyöt voitaisiin suorittaa koneiden avulla. Siksi muut kuin ammattiviljelijät voivat usein jättää siemenpussissa ilmoitetun rivivälin huomiotta ja käyttää taimivälin mittaa sekä taimi- että rivivälinä. Kasvikohtaisia järkeviä taimi- ja rivivälejä voit tarkistaa myös täältä.

Viherlannos. Viherlannos on seos erilaisia viljelymaata hoitavia kasveja eli maanparannuskasveja, joista ei kerätä satoa. Viherlannoksessa on mukana maahan typpeäsitovia kasveja, kuten tattaria, apiloita (esim. persianapila ja veriapila) ja virnoja (esim. ruisvirna), sekä pölyttäjiä houkuttelevia kasveja (esim. hunajakukka) ja maata voimakkaalla juuristollaan muokkaavia kasveja (esim. auringonkukka). Viherlannos lisää typen ja eloperäisen aineksen määrää maassa, sekä vähentää rikkakasvien määrää. Syksyllä tai seuraavana keväänä kasvit tai niiden jäänteet käännetään maahan lisäämään maan biomassaa. Viherlannoksen paikkaa vaihdetaan kasvimaalla vuosittain (tai parin vuoden välein) viljelykiertosuunnitelman mukaisesti.

Viljelykierto. Viljelykierto on luonnonmukaisen viljelyn käytännöistä keskeisin. Sillä tarkoitetaan viljely- ja maanparannuskasvien paikan vaihtamista säännöllisesti vuosittain suunnitellussa järjestyksessä. Viljelykierron tärkein tehtävä on pitää viljelymaan ravinnemäärät tasapainossa, sillä eri kasvit käyttävät ravinteita eri määriä ja osa kasveista (mm. pavut ja herneet) jopa lisäävät ravinteita maahan. Viljelykierrolla myös kasvatetaan eloperäisen aineen määrää maassa, ehkäistään kasvitauteja ja vähennetään tuhohyönteisten määrää puutarhassa tarjoamalla niiden luontaisille vihollisille turvapaikkoja sekä hallitaan rikkakasvien määrää.