Puutarhamalleja
Koulupuutarhalle ei ole olemassa yhtä oikeaa tai edes järkevää mallia, joka olisi takuuvarma menestys missä tahansa. Sen sijaan paras lopputulos syntyy usein silloin, kun puutarha ja sen toiminta suunnitellaan paikalliset olosuhteet ja yhteisön tarjoamat mahdollisuudet huomioiden. Millainen on kaavailtu viljelypaikka? Ketkä toimintaan osallistuvat? Kuka vastaa kesähoidosta? Mitä kaikkea halutaan kasvattaa?
Viljelypaikan valintaan vaikuttavat niin ihmisten kuin kasvienkin tarpeet. Hyvä puutarhan paikka on riittävän valoisa ja se sijaitsee riittävän lähellä. Lisäksi saatavilla on kasteluvettä, viljelymaa on puhdasta ja puutarha soveltuu yhteen alueen muiden toimintojen kanssa, eli se ei häiritse esimerkiksi pallonpeluuta koulun pihassa ja toisaalta pallokentän hutilaukaukset eivät aiheuta tuhoa puutarhassa. Luovuuden käyttö paikan valinnassa kannattaa. Onko teille sopiva viljelypaikka koulun pihamaa, läheinen puisto vai vanhainkodin piha?
Seuraavassa on kuvattu erilaisia puutarhamalleja, sekä niiden hyötyjä ja ongelmakohtia. Puutarhakokonaisuus voi koostua yhdestä mallista tai eri mallien yhdistelmästä.
Sivulta löydät tietoa seuraavista teemoista:
Kohopenkkiviljelmä
Laatikkoviljelmä
Kasvihuone
Sisäviljely, viherseinät ja vesiviljely
Kattopuutarhat
Teemapuutarhat
Hedelmätarha tai metsäpuutarha
Huomioi myös puutarhan reuna-alueet
Kohopenkkiviljelmä
Kun perustamistyöt tehdään huolellisesti, on kohopenkkiviljelmä helppohoitoisin ja edullisin tapa perustaa kasvimaa. Kohopenkit ovat n. 15 cm korkeita, 80 cm leveitä ja pari metriä pitkiä viljelypenkkejä, joiden välissä on 60 cm välissä oleva käytävä. Kohopenkki on helppo erottaa käytävästä, koska sen pinta on korkeammalla. Kohopenkkiin ei koskaan astuta, vaan hoitotoimet tehdään jalat visusti käytävän puolella. Tällöin maa penkissä säilyy kuohkeana, mikä tekee hyvää maan pieneliöstölle ja kasvien juurille. Kohopenkin muita etuja on se, että maa niissä lämpiää ja kuivuu keväällä nopeammin kuin tasamaalla, jolloin kevättöihin päästään aiemmin.
Kohopenkki voidaan perustaa nurmikolle, heinikkoon ja joutomaalle, jossa maa on puhdasta. Olennaista on tehdä perustamistyöt huolella, eli poistaa alkuperäiset kasvit juurineen maasta mahdollisimman hyvin. Tällöin säästytään rankimmalta kitkemiseltä myöhemmin kasvukaudellla. Jos perusteilla on pieni kasvimaa, voidaan perustamistyöt tehdä koululuokan tai useamman luokan voimin lapiotyönä. Jos tarkoituksena on perustaa yli aarin kokoinen viljelmä, voidaan ensimmäinen kääntö tehdä jyrsimen tai työhevosen avulla, kuten on tehty parissa isommassa koulupuutarhassa Helsingissä. Viljelmän perustamisvaiheessa lapiotyöt toimivat erinomaisena liikuntana 5-6 -luokkalaisille ja tätä vanhemmille oppilaille. Pienemmät tarvitsevat isompien oppilaiden, tai esimerkiksi vanhempiensa tai puutarha-alan opiskelijoiden apua. Jos jyrsimelle tai työhevoselle ei ole tarvetta, ei kohopenkkiviljelmän perustamiseen yleensä tarvita muita resursseja kuin riittävä määrä lapioita.
“Perinteisempi versio” kohopenkkiviljelmästä on riviviljelmä, jossa viljelykasvit kylvetään muutamaan rinnakkaiseen riviin lähelle toisiaan ja niiden väliin jää leveämpi käytävä. Periaatteessa kasvit asetellaan riviviljelmään samoin kuin kohopenkeissä, mutta kummut, eli viljelypenkit eivät ei ole merkkaamassa rivejä ja käytäviä toisistaan. Riviviljelmän perustaminen saattaa vaatia hiukan vähemmän lapiotyötä kuin viljelypenkkien, mutta toisaalta oppilasryhmin saattaa olla haastavampaa hahmottaa missä mitäkin kasvaa ja missä voi kävellä ja missä ei. Myöskään kohopenkin lämpövaikutuksesta ei päästä hyötymään.
Kohopenkkikasvimaan (samoin kuin laatikkoviljelmänkin) kupeeseen kannattaa perustaa perustaa penkkejä myös monivuotisille kasveille, kuten yrteille, raparperille ja maa-artisokalle.
Laatikkoviljelmä
Laatikkoviljelmiä tai lavatarhoja on kahdenlaisia: niitä, jotka sijaitsevat pinnoitetulla maalla, esimerkiksi asvalttikentällä sekä niitä, joissa viljelmä on sijoitettu nurmikolle, heinikkoon tai muulle alustalle, jossa viljelyastioiden multa on yhteydessä viljelypaikan puhtaaseen maahan. Tämä kahtiajako määrittää sitä millaiset viljelyastioiden kannattaa olla, miten viljelmä toimii ja mitä resursseja viljelmän perustamiseen tarvitaan.
Jos maakontakti on mahdollista järjestää, kannattaa tilaisuus ehdottomasti käyttää. Tällöin viljelmän perustaminen ja toiminta mukailevat pitkälle kohopenkkiviljelmää. “Viljelylaatikko” voi olla lähinnä kohopenkin 10-20cm korkeat reunat. Jos maata on viljelypaikalla vähän (alle 20cm), kannattaa laatikon olla hiukan korkeampi. Yli 50 cm korkea laatikko on kuitenkin yleensä turha, ellei ole tarkoituksena, että viljelmää hoitavat myös liikuntarajoitteiset. Tällöin laatikon kannattaa olla sen verran korkea, että sitä voi hoitaa myös pyörätuolista. Resursseja tarvitaan laatikoihin tms. viljelyastioihin, sekä täytemaahan. Yksinkertaisimmillaan laatikko tehdään nk. lavakauluksesta, joita voidaan pinota päällekkäin. Yksityiskohtaiset ohjeet tällaisen viljelmän perustamiseen löydät täältä: https://puutarhakasvatus.fi/blogi/koulupuutarhan-perusmalli-auttaa-alkuun/
Jos maakontaktia ei ole mahdollista järjestää, täytyy viljelylaatikon olla yleensä vähintään 40 cm korkea. Mitä pienemmät viljelyastiat ovat, sitä enemmän niiden hoito vaatii työtä, erityisesti kastelua kuumana kesänä. Pienissä viljelyastioissa viljelymaahan ei synny luonnollista puutarhaekosysteemiä ja viljelymaan kestävä hoitaminen on haastavaa. Siksi multa täytyy varautua vaihtamaan jopa vuosittain. Tällöin täytyy tarvitaan vuosittain resursseja uuden mullan hankkimiseen ja toisaalta sijoituspaikka käyttökelvottomalle maalle. Haasteista huolimatta tällainen viljelmä voi kaikesta huolimatta tuoda paljon iloa ja olla toimiva oppimisympäristö siinä missä muutkin puutarhamallit.
Kasvihuone
Kasvihuone voidaan rakentaa erikseen puutarhaan, rakennuksen kylkeen tai katolle. Rakennusmateriaalina voidaan käyttää paksua kasvihuonemuovia, muovista kennolevyä, lasilevyä tai esimerkiksi vanhoja ikkunoita. Puutarhaan tai katolle sijoitettavan kasvihuoneen kanssa päästään helpoimmalla, kun ostetaan puutarhamyymälästä valmis kasvihuonepaketti. Kierrätysmateriaaleista tehtävä kasvihuone vaatii tarkkaa suunnittelua, mikä voi toisaalta vaikkapa koulun arkkitehtuurikurssin näkökulmasta olla hedelmällinen mahdollisuus. Katolle tai rakennuksen kylkeen rakennettavaa kasvihuonetta suunniteltaessa kannattaa heti alkuun olla yhteydessä isännöitsijään, joka osaa neuvoa prosessissa eteenpäin.
Kasvihuoneen lupamääräykset ovat kuntakohtaisia. Lupien tarpeeseen vaikuttavat yleensä kasvihuoneen koko ja se, millaisten perustusten varaan kasvihuone rakennetaan. Näistä riippuen kasvihuonetta varten saatetaan tarvita rakennuslupa, toimenpidelupa tai toimenpideilmoitus. Lupaa kannattaa hakea hyvissä ajoin, yleensä muutamia kuukausia ennen suunniteltua rakennustöiden aloitusta rakennusvalvontavirastolta tai vastaavalta kunnan toimijalta. Lupa maksaa yleensä n. 100-200 euroa.
Kasvihuoneen hyvä puoli on se, että lämmittämätönkin rakennelma pidentää kasvukautta ja mahdollistaa enemmän lämpöä vaativien kasvien, kuten tomaatin, chilin ja munakoison menestyksekkään kasvatuksen. Alkukeväästä kasvihuonetta voi käyttää taimihuoneena, jossa esikasvatetaan myös myöhemmin ulkopuutarhaan siirrettäviä taimia. Rakennuksessa kiinni oleva kasvihuone lämpiää jonkin verran rakennuksen hukkalämmöllä. Kasvihuoneen rakentamiseen tarvitaan yleensä aina enemmän rahallisia resursseja, kuin muiden puutarhatyyppien perustamiseen. Kasvihuoneen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon se, kuinka paljon sinne halutaan taimia (ja niiden hoitajia) mahtuvan. Lisäksi huomiota täytyy kiinnittää siihen, että sinne saadaan lämpimällä ilmalla riittävä tuuletus. Riittävän ilmastoinnin kanssa kasvihuoneen kasveja on kasteltava useammin kuin avomaavihanneksia, jopa päivittäin. Ratkaisuna voi olla kastelujärjestelmä.
Sisäviljely, viherseinät ja vesiviljely
Sisätiloissa viljely mahdollistaa Suomen kasvukauden pidentämisen jopa ympärivuotiseksi ainakin joidenkin viljelykasvien osalta. Kasvit myös lisäävät ihmisten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia luomalla viihtyisämpiä oleskeluympäristöjä ja puhdistamalla sisäilmaa (tähän pystyy osa kasveista).
Usein viljelykausi on pakkokin aloittaa sisätiloissa, esimerkiksi ikkunalaudalla taimien esikasvatuksen merkeissä. Tähän ei tarvita valoisan ikkunalaudan ja vettäpitävien laatikoiden lisäksi erityisempiä erikoisvarusteita. Tietyissä sisäilmaongelmista kärsivissä rakennuksissa viljelymullan tuomista sisätiloihin karsastetaan. Tähän voi pyrkiä löytämään ratkaisua toiminnan väliaikaisuuteen vedoten tai ottamalla esikasvatuskäyttöön sellainen tila, jossa oppilaat eivät oleskele pidempiä aikoja kerrallaan.
Ympärivuotiseen ruokakasvien viljelyyn tarvitaan yleensä avuksi teknistä välineistöä, kuten kasvilamppuja ja pumppuja. Myynnissä on monenlaisia kaupallisia sovelluksia, jotka helpottavat ympärivuotista sisäviljelyä.
Vesiviljelyssä kasvin kasvualustassa ei tarvita lainkaan multaa tai sitä tarvitaan vain vähän. Mullan sijaan kasvi saa tukea ja sen juuria suojellaan valolta ja kuivumiselta muulla väliaineellä, kuten kevytsoralla. Kasvuravinteet kasvi saa veden kautta ravinneliuoksesta. Vesiviljelyssä on tärkeää huolehtia siitä, että kasvin juuret saavat riittävästi happea. Tämä voidaan järjestää ilmapumpun avulla tai kierrättämällä vettä viljelyjärjestelmässä pumpun avulla. Aeroponisessa viljelyssä ei käytetä mitään väliainetta, vaan kasvin juuria vain sumutetaan suljetussa tilassa ravinneliuoksella. Tällaiseen sisäviljelyyn tarvittavaa välineistöä myy esimerkiksi Pavunvarsi -nettikauppa.
Viherseinissä kasvit on istutettu pystysuoraan seinälle tai siihen kiinnitettyihin rakenteisiin ruukkuihin tai taskuihin. Viherseinän avulla voidaan istuttaa paljon kasveja pieneen tilaan, jolloin niiden avulla voidaan pehmentää tilojen akustiikka ja puhdistaa huoneilmaa. Viherseinissä kasvit voivat kasvaa mullassa tai vesiviljelyjärjestelmässä esimerkiksi kuitukudosmatossa. Parhaiten sisätiloissa kasvavat trooppiset kasvit, esimerkiksi monet tutut viherkasvit. Myös esimerkiksi yrttien viljelyä voi kuitenkin kokeilla. Viherseiniä myyvät monet kaupalliset toimijat.
Kattopuutarhat
Kattopuutarhan perustaminen saa usein ihmisten mielikuvituksen lentämään, mutta käytännön esimerkkejä laajamittaisista suomalaisista kattopuutarhoista ei vielä ole. Katolle voidaan rakentaa kasvihuone, laatikkoviljelmä tai peltoviljelmän kaltainen viljelmä. Itse viljely on katolla samankaltaista kuin maan tasallakin, mutta olosuhteet saattavat olla hiukan paahteisemmat ja tuulisemmat. Kattoviljelmä voidaan perustaa hyvin tiiviistikin rakennetulle alueelle. Lisäksi peltoviljelmän kaltainen viljelmä rakennuksen katolla vähentää rakennuksen energiankulutusta ja vesivahinkojen riskiä, kun perustamistyöt tehdään huolellisesti.
Kattopuutarhaa suunniteltaessa kannattaa heti aluksi olla yhteydessä rakennuksen isännöitsijään ja arkkitehtiin, jotta saadaan selvitettyä rakennuksen kantavuuden ja vesieristyksen aiheuttaman mahdolliset rajoitteet projektille. Tämä keskustelu määrittää sen, minkä tyyppistä viljelyä katolle on mahdollista suunnitella. Lisäksi on hyvä miettiä läpi käytettävissä olevat resurssit (kattoviljelmän perustaminen saattaa olla kalliimpaa kuin maan tasalla sijaitsevan viljelmän), tarvittavien materiaalien (multa ja mahdolliset viljelyastiat) logistiikka katolle kuljettamisessa, veden saatavuus ja katon turvallisuus oleskelualueena (onko riittävät kaiteet?). Entä asettaako katolle pääsy haasteita kesähoidon osalta?
Kattoviljelyä aloitettaessa kannattaa lukaista läpi Kattojen hyödyntäminen kaupunkiviljelyssä -kirjanen (Minna Piirosen opinnäytetyö vuodelta 2011). https://www.luomus.fi/sites/default/files/files/kattojenhyodyntaminen_minnapiironen.pdf
Teemapuutarhat
Kasvimaan sijaan tai rinnalle voidaan perustaa myös teemapuutarha, joka voi ulospäin näyttää kohopenkki- tai laatikkoviljelmältä, mutta teemapuutarhassa kasvit on valittu tietyn teeman mukaan. Teemapuutarha voi olla vaikkapa perhosia erityisesti houkutteleva perhospuutarha, värikasvien viljelyyn tarkoitettu värjärin puutarha tai aistipuutarha, johon on valittu kasveja jotka hivelevät eri aisteja. Aistipuutarhassa on eri tuntuisia ja tuoksuisia kasveja, eri värisiä ja muotoisia kasveja, sekä kasveja joista lähtee tuulessa erilaisia ääniä. Puutarhan teema voidaan keksiä hyvin luovastikin, vaikkapa keltainen puutarha, jossa kasvaa kaikkea keltaista tai välimerenyrttien puutarha. Teemapuutarhan toteutuksen suunnitteluun kannattaa ehdottomasti ottaa lapset mukaan!
Hedelmätarha tai metsäpuutarha
Hedelmätarhan perustaminen vaatii alkuun jonkin verran kustannuksia ja työtä, mutta jo muutaman vuoden päästä aletaan päästä nauttimaan herkullisista sadoista ilman suurempia hoitotoimenpiteitä. Hedelmätarhaan voidaan istuttaa niin hedelmäpuita (mm. omena, päärynä, luumu, kriikuna, kirsikka) kuin marjapensaitakin (herukat, karviaiset, vadelmat jne.). Hedelmätarha perustetaan lämpimään ja tuulelta suojattuun paikkaan ja puiden ja pensaiden taimet istutetaan riittävän harvaan, jotta ne mahtuvat kasvamaan hyvin. Varsinkin hedelmäpuut ovat alusta asti kauniita puutarhan koristuksia kukkiessaan keväällä ja hedelmäpuutarha tarjoaa viihtyisän ympäristön leikkiin ja rentoutumiseen ympärivuoden.
Hedelmätarhaa voidaan lähteä kehittämään myös syötäväksi metsäpuutarhaksi, jossa eri korkuiset ja muuten erilaiset kasvit suojaavat toisiaan ja hyödyntävät toistensa kasvua. Metsäpuutarhassa voi kasvaa sekaisin yksi- ja monivuotisia kasviksia, yrttejä ja syötäviä kukkia, hedelmäpuita, marjapensaita ja pähkinäpuita ja -pensaita seosviljelmänä. Yleensä hyvin toimivan metsäpuutarhan perustaminen on hidas prosessi, jota voi ja kannattaa edistää pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Samalla voidaan käytännön kautta opiskella ekosysteemien toimintaa.
Huomioi myös puutarhan reuna-alueet
Jos mahdollista, kannattaa puutarhan perustamisessa ja hoidossa huomioida myös puutarhan reuna-alueet. Puutarhan lajiston monimuotoisuus auttaa yleensä puutarhakasvien ja muun eliöstön hyvinvoinnissa ja mahdollistaa hyvän sadon. Kasvimaan reunalueet on hyvä jättää suunnitellusti hiukan rempalleen, mikä mahdollistaa monimuotoisen luonnoneliöstön jäämisen tai saapumisen puutarhan kylkeen.
Hallittu hoitamattomuus on periaate, jonka mukaan puutarhan tai muun ihmisen muokkaaman ympäristön joidenkin osien annetaan tarkoituksella rehottaa. Jos koko aluetta siivottaisiin pedantisti, jäisi alueen lajisto väistämättä melko niukaksi. Hallitun hoitamattomuuden tarkoituksena on kasvattaa lajien määrää kyseisellä alueella. Esimerkkejä hallitusta hoitamattomuudesta ovat nurmikon luvallinen heinikoituminen tai leikkaamatta jättäminen, kelopuiden jättäminen puistoihin ja se että puuston annetaan muodostaa tiheikköjä. Puutarhurin ei aina tarvitse kokea stressiä siellä täällä rehottavasta villistä kasvillisuudesta, vaan sitä voi pitää myös ylpeyden aiheena!