Monialainen oppiminen puutarhassa

Ihmiskunta tarvitsee varsinkin tulevaisuudessa hyvän itsetunnon omaavia luovia ongelmanratkojia, joilla on valmiudet toimia vastuullisesti, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti sekä yhdessä, että itsenäisesti ihmisiä ja luontoa kunnioittaen. Koulupuutarhassa toimiminen läpi kasvukauden tuo oppimiseen monialaisuutta, ilmiöpohjaisuutta ja kokemuksellisuutta, vaikka tarkkoja oppimistavoitteita ei olisi etukäteen edes asetettu. Hyvin suunnitellut oppimiskokonaisuudet auttavat kuitenkin kaikkia oppivan yhteisön jäseniä, opettajia, oppijoita ja huoltajia hahmottamaan toiminnan merkityksen ja samalla myös koordinoimaan käytännön puutarhatyöt.

Oppiminen on paitsi tiedon sisäistämistä, myös moninaisten elämäntaitojen kasvattamista. Tätä varten tarvitaan tekemistä, kokemista, aistimista, tutkimista, pohtimista ja mahdollisuuksia kokeiluille ja omalle ilmaisulle. Varsinkin ennen maailman eri osien jaottelua rajattuihin osa-alueisiin on pidetty hyödyllisenä tiedon hallinnan ja maailman jäsentämisen työkaluna. Tämä näkyy edelleen varsin tiukkoina oppiainerajoina koulussa. Etenkin käsiteltävän tietomäärän vain kasvaessa, on lokeroimisen varjopuolena alettu nähdä tiedon pirstaloituminen ja systeemiajattelun hankaloituminen tai puuttuminen kokonaan. Laaja-alaisen osaamisen kehittäminen vaatii oppimisen eheyttämistä eri tavoin, muun muassa monialaisen oppimisen avulla. Koulupuutarha on erinomainen ja monipuolinen oppimisympäristö laaja-alaisten oppimistavoitteiden toteuttamiseen.

Tuloksellinen monialaisen oppimisen toteuttaminen vaatii enemmän kuin teemaviikkoja ja muutaman oppiaineen satunnaista yhteistyötä. Siitä on tultava koulun perusarkea.

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on kokonaisvaltainen, ihmisyyden eri puolia kehittävä oppiminen. Siksi oppimiskokonaisuudet kannattaa koostaa niin, että ne sisältävät tavoitteita, sisältöjä ja menetelmiä niin tieto-, taito- kuin taideaineista.

Huomioi nämä, kun suunnittelet puutarhaoppimiskokonaisuutta

Puutarha tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia monialaiselle oppimiselle, kun kokonaisuuksia suunnitellessa huomioidaan se, että erilaisille mahdollisuuksille annetaan tila toteutua. Puutarhassa oppiminen on aika- ja paikkasidonnainen prosessi. Etenkin aikasidonnaisuus ja vuodenkierto puutarhassa on otettava koulutyön rytmityksen suunnittelussa huomioon. Kylvöt on saatava käyntiin oikeaan aikaan keväällä ja sadonkorjuuseen voidaan keskittyä syksyllä.

Jonkun on tehtävä myös “perusduuni” puutarhassa, kaikki eivät voi keskittyä pelkästään tutkimiseen ja havainnointiin. Toisaalta työnjako voidaan suunnitella siten, että yhdellä vuosiluokalla tehdään pääasiassa töitä ja opitaan sitä kautta, ja jonakin toisena vuonna keskitytään tieteelliseen tai taiteelliseen tutkimiseen muiden hoitaessa käytännön työt.

Vaikka puutarha on erinomainen paikka luonnontieteiden perusteiden ja sovellusten opiskeluun, kannattaa huomata myös, että puutarha on luova tila ja tarjoaa tilan luovuudelle, kun sille annetaan mahdollisuus. Samalla puutarha puutarha tarjoaa tilan myös omille ja yhteisille, avoimillekin projekteille.

Ideaalitilanteessa puutarhaan liittyviä oppimiskokonaisuuksia toteutetaan peräkkäisinä vuosina, ensi keväällä ja sitten syksyllä, jolloin oppilaat pääsevät näkemään koko kasvukauden kokonaisuuden.