Koulupuutarhatoiminnassa oman haasteensa muodostavat koulun kesälomakuukaudet, joiden aikana puutarhassa on runsaasti tekemistä. Tämä ei kuitenkaan estä koulun menestyksekästä puutarhatoimintaa, sillä ongelman ratkaisemiseksi on olemassa useita eri malleja, joita avataan seuraavassa. Sopivan mallin valinnassa kannattaa miettiä, mikä koulupuutarhatoiminnassa on itselle tärkeintä ja millaisia resursseja on käytössä: priorisoidaanko tekemisen mahdollisuuksia, sadon määrää vai helppohoitoisuutta ja mitä yhteistyökumppaneita ja muita resursseja toiminnassa on mukana ja käytettävissä?
Koulupuutarhana osana yhteisöviljelmää
Helpointa kesähoito on järjestää, jos koulupuutarha on alun perinkin perustettu osaksi muuta yhteisöllistä toimintaa, esimerkiksi naapuruston yhteisöviljelmälle tai vaikkapa vanhainkodin tai nuorisotalon pihalle. Tällöin puutarhan hoidosta vastaavat muut toimijat koulun kesäloma-aikana, mutta myös oppilailla perheineen on mahdollisuus osallistua hoitotöihin niin halutessaan. Usein yhteisöviljelmillä on viikottaiset talkoot, joihin kuka tahansa on tervetullut mukaan. Varjopuolena tässä järjestelyssä on se, että hoitotöiden lisäksi myös puutarhan sato jakautuu toimijoiden kesken, eli koulu ei saa kaikkea puutarhan satoa.
Perheiden vastuuvuorot
Vastuuta koulupuutarhan hoidosta voidaan antaa perheille esim. vuoroviikkojärjestelmällä. Vastuun voi ottaa tietyn luokan tai luokka-asteen perheet tai halukkaita perheitä voi etsiä koko koulun perheiden keskuudesta. Tällöin on tärkeää, että joku (esim. opettaja) ohjeistaa perheet tarkasti ja nimeää tehtävät kullekin viikolle.
Hoitamaton tai vähähoitoinen puutarha
Puutarha on myös mahdollista suunnitella ja toteuttaa niin, että sitä tarvitsee hoitaa mahdollisimman vähän. Tällöin kasvivalinnoissa suositaan suurikokoisia ja taimina istuttavia kasveja ja monet siemenkylvöt, kuten porkkana on syytä jättää pois. Kastelun ja kitkennän tarvetta vähentää runsas katteiden käyttö. Tällöin puutarha kohdataan syksyllä siinä kunnossa, joksi se on kasvukauden olosuhteiden tuloksena kasvanut. Varjopuolena tässä on sekä rajoittuneempi kasvivalikoima sekä se, että kokemusta työn suunnittelun ja toteutuksen yhteydestä tuloksiin ei aivan samalla tavalla synny.
Palkattu henkilöstö
Jos resurssit ovat kunnossa, voi koulupuutarhan kesähoidosta, eli tarvittavista kastelu-, kitkentä- ja harvennustöistä vastata myös palkattu henkilökunta. Joissakin suomalaisissakin koulupuutarhoissa kesähoidosta vastaa esimerkiksi osa-aikainen koulunkäyntiavustaja. Toisessa mahdollisessa palkatun henkilöstön mallissa opettaja tekee hoitotyöt kesällä, mutta hänellä on talvikaudella vähemmän koulun yhteisiä velvollisuuksia.
Luonnollisesti kesähoito voidaan ostaa myös palveluna esimerkiksi puutarha-alan järjestöltä tai ammattilaiselta.
Kesätyömahdollisuus yläkoululaisille/lukiolaisille
Koulupuutarhan kesähoito voi tarjota myös osa-aikaista kesätyötä koulun vanhemmille oppilaille. Palkkauksessa apuun voi kysyä esimerkiksi vanhempainyhdistystä tai kunnan nuorisoasiainkeskusta. Palkan järjestämisen lisäksi keskeistä on järjestää riittävä ohjaus kesätyöntekijöille.
Ohjattu puutarhakerho perheille
Koulupuutarhassa toimiva puutarhakerho kokoontuu viikoittain ja tekee ohjatusti puutarhatöitä yhdessä. Kerhoa voi ohjata esimerkiksi puutarhatöitä tunteva koulunkäyntiavustaja tai sosiaalialan opiskelija. Tämä malli korostaa koulun yhteisöllisyyttä ja tarjoaa halukkaille perheille vapaa-ajantoimintaa kesällä, mutta vaatii hieman lisää hallinnollista organisointia. Haasteena on lisäksi sama tekijä kuin koulupuutarhan ja yhteisöviljelmän yhteensovittamisessa: puutarhan sato tulisi voida jakaa kaikkien toimijoiden kesken. Ratkaisu voisi olla se, että puutarha olisi tarpeeksi iso, niin että tiettyjen penkkien sato olisi varattu nimenomaan kerholaisille ja toiset taas koululaisille.
Edellä esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi voitte keksiä vielä muunkin, aivan oman järjestelmänne, joka sopii juuri teidän tarpeisiinne! Pistä oma ideasi kiertoon jättämällä se kommenttikenttään!
Kirjoittajat: Janne Länsipuro ja Pinja Sipari