Puutarhamalleja
Koulupuutarhalle ei ole olemassa yhtä oikeaa tai edes järkevää mallia, joka olisi takuuvarma menestys missä tahansa. Sen sijaan paras lopputulos syntyy usein silloin, kun puutarha ja sen toiminta suunnitellaan paikalliset olosuhteet ja yhteisön tarjoamat mahdollisuudet huomioiden. Millainen on kaavailtu viljelypaikka? Ketkä toimintaan osallistuvat? Kuka vastaa kesähoidosta? Mitä kaikkea halutaan kasvattaa?
Viljelypaikan valintaan vaikuttavat niin ihmisten kuin kasvienkin tarpeet. Hyvä puutarhan paikka on riittävän valoisa ja se sijaitsee riittävän lähellä. Lisäksi saatavilla on kasteluvettä, viljelymaa on puhdasta ja puutarha soveltuu yhteen alueen muiden toimintojen kanssa, eli se ei häiritse esimerkiksi pallonpeluuta koulun pihassa ja toisaalta pallokentän hutilaukaukset eivät aiheuta tuhoa puutarhassa. Luovuuden käyttö paikan valinnassa kannattaa. Onko teille sopiva viljelypaikka koulun pihamaa, läheinen puisto vai vanhainkodin piha?
Seuraavassa on kuvattu erilaisia puutarhamalleja, sekä niiden hyötyjä ja ongelmakohtia. Puutarhakokonaisuus voi koostua yhdestä mallista tai eri mallien yhdistelmästä.
Sivulta löydät tietoa seuraavista teemoista:
Kohopenkkiviljelmä
Laatikkoviljelmä
Kasvihuone
Sisäviljely, viherseinät ja vesiviljely
Kattopuutarhat
Teemapuutarhat
Hedelmätarha tai metsäpuutarha
Huomioi myös puutarhan reuna-alueet
Kohopenkkiviljelmä
Kun perustamistyöt tehdään huolellisesti, on kohopenkkiviljelmä helppohoitoisin ja edullisin tapa perustaa kasvimaa. Kohopenkit ovat n. 15 cm korkeita, 80 cm leveitä ja pari metriä pitkiä viljelypenkkejä, joiden välissä on 60 cm välissä oleva käytävä. Kohopenkki on helppo erottaa käytävästä, koska sen pinta on korkeammalla. Kohopenkkiin ei koskaan astuta, vaan hoitotoimet tehdään jalat visusti käytävän puolella. Tällöin maa penkissä säilyy kuohkeana, mikä tekee hyvää maan pieneliöstölle ja kasvien juurille. Kohopenkin muita etuja on se, että maa niissä lämpiää ja kuivuu keväällä nopeammin kuin tasamaalla, jolloin kevättöihin päästään aiemmin.
Laatikkoviljelmä
Laatikkoviljelmiä tai lavatarhoja on kahdenlaisia: niitä, jotka sijaitsevat pinnoitetulla maalla, esimerkiksi asvalttikentällä sekä niitä, joissa viljelmä on sijoitettu nurmikolle, heinikkoon tai muulle alustalle, jossa viljelyastioiden multa on yhteydessä viljelypaikan puhtaaseen maahan. Tämä kahtiajako määrittää sitä millaiset viljelyastioiden kannattaa olla, miten viljelmä toimii ja mitä resursseja viljelmän perustamiseen tarvitaan.
Kasvihuone
Kasvihuone voidaan rakentaa erikseen puutarhaan, rakennuksen kylkeen tai katolle. Rakennusmateriaalina voidaan käyttää paksua kasvihuonemuovia, muovista kennolevyä, lasilevyä tai esimerkiksi vanhoja ikkunoita. Puutarhaan tai katolle sijoitettavan kasvihuoneen kanssa päästään helpoimmalla, kun ostetaan puutarhamyymälästä valmis kasvihuonepaketti. Kierrätysmateriaaleista tehtävä kasvihuone vaatii tarkkaa suunnittelua, mikä voi toisaalta vaikkapa koulun arkkitehtuurikurssin näkökulmasta olla hedelmällinen mahdollisuus. Katolle tai rakennuksen kylkeen rakennettavaa kasvihuonetta suunniteltaessa kannattaa heti alkuun olla yhteydessä isännöitsijään, joka osaa neuvoa prosessissa eteenpäin.
Sisäviljely, viherseinät ja vesiviljely
Sisätiloissa viljely mahdollistaa Suomen kasvukauden pidentämisen jopa ympärivuotiseksi ainakin joidenkin viljelykasvien osalta. Kasvit myös lisäävät ihmisten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia luomalla viihtyisämpiä oleskeluympäristöjä ja puhdistamalla sisäilmaa (tähän pystyy osa kasveista).
Kattopuutarhat
Kattopuutarhan perustaminen saa usein ihmisten mielikuvituksen lentämään, mutta käytännön esimerkkejä laajamittaisista suomalaisista kattopuutarhoista ei vielä ole. Katolle voidaan rakentaa kasvihuone, laatikkoviljelmä tai peltoviljelmän kaltainen viljelmä. Itse viljely on katolla samankaltaista kuin maan tasallakin, mutta olosuhteet saattavat olla hiukan paahteisemmat ja tuulisemmat. Kattoviljelmä voidaan perustaa hyvin tiiviistikin rakennetulle alueelle. Lisäksi peltoviljelmän kaltainen viljelmä rakennuksen katolla vähentää rakennuksen energiankulutusta ja vesivahinkojen riskiä, kun perustamistyöt tehdään huolellisesti.
Teemapuutarhat
Kasvimaan sijaan tai rinnalle voidaan perustaa myös teemapuutarha, joka voi ulospäin näyttää kohopenkki- tai laatikkoviljelmältä, mutta teemapuutarhassa kasvit on valittu tietyn teeman mukaan. Teemapuutarha voi olla vaikkapa perhosia erityisesti houkutteleva perhospuutarha, värikasvien viljelyyn tarkoitettu värjärin puutarha tai aistipuutarha, johon on valittu kasveja jotka hivelevät eri aisteja. Aistipuutarhassa on eri tuntuisia ja tuoksuisia kasveja, eri värisiä ja muotoisia kasveja, sekä kasveja joista lähtee tuulessa erilaisia ääniä. Puutarhan teema voidaan keksiä hyvin luovastikin, vaikkapa keltainen puutarha, jossa kasvaa kaikkea keltaista tai välimerenyrttien puutarha. Teemapuutarhan toteutuksen suunnitteluun kannattaa ehdottomasti ottaa lapset mukaan!
Hedelmätarha tai metsäpuutarha
Hedelmätarhan perustaminen vaatii alkuun jonkin verran kustannuksia ja työtä, mutta jo muutaman vuoden päästä aletaan päästä nauttimaan herkullisista sadoista ilman suurempia hoitotoimenpiteitä. Hedelmätarhaan voidaan istuttaa niin hedelmäpuita (mm. omena, päärynä, luumu, kriikuna, kirsikka) kuin marjapensaitakin (herukat, karviaiset, vadelmat jne.). Hedelmätarha perustetaan lämpimään ja tuulelta suojattuun paikkaan ja puiden ja pensaiden taimet istutetaan riittävän harvaan, jotta ne mahtuvat kasvamaan hyvin. Varsinkin hedelmäpuut ovat alusta asti kauniita puutarhan koristuksia kukkiessaan keväällä ja hedelmäpuutarha tarjoaa viihtyisän ympäristön leikkiin ja rentoutumiseen ympärivuoden.
Huomioi myös puutarhan reuna-alueet
Jos mahdollista, kannattaa puutarhan perustamisessa ja hoidossa huomioida myös puutarhan reuna-alueet. Puutarhan lajiston monimuotoisuus auttaa yleensä puutarhakasvien ja muun eliöstön hyvinvoinnissa ja mahdollistaa hyvän sadon. Kasvimaan reunalueet on hyvä jättää suunnitellusti hiukan rempalleen, mikä mahdollistaa monimuotoisen luonnoneliöstön jäämisen tai saapumisen puutarhan kylkeen.