Tunteen ja taiteen puutarha

Taide ja sen erilaiset työskentelytavat tarjoavat hyvin monenlaisia mahdollisuuksia toimia ympäristökasvatuksen tukena. Niin kuvataiteen erilaiset suuntaukset, musiikki- ja äänitaide, kuin tanssi- ja liiketaidekin ovat myös käsitelleet puutarha-aihetta monipuolisesti. Seuraavassa tekstissä annetaan näkökulmia taideperustaiden ympäristökasvatuksen mahdollisuuksista puutarhakasvatuksessa.

Taide ympäristökasvatuksen tukena

Kun ympäristökasvatuksen tavoitteita pyritään toteuttamaan taidekasvatuksen metodein, puhutaan taideperustaisesta ympäristökasvatuksesta tai paikkakasvatuksesta. Se on kestävään elämään tähtäävää arvokasvatusta, jonka perustana kulkee suhde luontoon, sekä toiminta maapallolla niin esteettisestä, ekologisesta kuin eettisestäkin näkökulmasta. Taideperustainen ympäristökasvatus kannustaa moniaistiseen luonnon havainnointiin ja ymmärtämiseen, sekä pohtimaan ihmisen osaa eläinten, kasvien, maan, vesistöjen ja ilmaston muodostamassa kokonaisuudessa. Tavoitteena on kokemuksellisen ympäristösuhteen kehittyminen, jolloin osallistujien kokemukset ja elämykset, persoonalliset tulkinnat ympäristöstä ja merkityksenanto paikoille toimivat luontosuhteen rakentajina. Olennaista taideperustaisessa ympäristökasvatuksessa onkin se prosessi, jossa ympäristö muuttuu kokijalle eletyksi, merkitykselliseksi ja monitulkintaiseksi paikaksi.

Puutarhassa tapahtuvan taideperustaisen ympäristökasvatuksen ajatuksena on henkilökohtaisen suhteen muodostaminen puutarha- ja luonnonympäristöön sekä sen merkityksellistäminen taiteellisen ja toiminnallisen työn kautta. Ympäristön omaksi kokemisessa ja sen puolesta toimimisessa tarvitaan tietojen lisäksi kokemuksellisuutta, sekä kaikkia aisteja tukevaa toimintaa. Tärkeää on mahdollistaa myös tilanteita, jotka tarjoavat kiireetöntä luonnossa oleilua ja ympäristön vapaata tutkimista taiteen keinoin, jolloin sanaton kokemuksellisuus, ympärillä olevasta lumoutuminen ja kasvun ihmeen seuraaminen toimivat luontosuhteen vahvistajina. Taideperustainen ympäristökasvatus on myös osallistumisen ja kuulumisen tunteen vahvistamista yhteiseen, havainnoin kohteena olevaan ympäristöön. Kun toimitaan yhteisen ympäristön innoittamana ja sen puolesta, esteettisen toiminnan luomat kokemukset ja niiden jakaminen muille vahvistavat kuulumista paikkaan ja yhteisöön.

Taideperustainen ympäristökasvatus voi olla muodoltaan esimerkiksi ympäristötaidetta, biotaidetta, maataidetta, yhteisötaidetta tai paikkasidonnaista taidetta. Puutarha on oiva ympäristö mitä moninaisempaan taideperustaiseen toimintaan, mutta jos toiminnan päämäärät ovat ympäristökasvatukselliset, on sen suunnittelussa syytä pitää mielessä myös ympäristökasvatuksen kannalta olennaisimmat tavoitteet: luontosuhteen vahvistaminen ja oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä ja toimiminen ympäristön puolesta.

Ympäristön kohtaaminen ja tarkastelu taideteoksena voi muuttaa ympäristösuhdettamme ja herättää pohtimaan ajankohtaisia ympäristökysymyksiä. Pitämällä mielessä erilaiset kuvataiteen suuntaukset, pysyy mieli avoimena myös laajalle skaalalle puutarhassa toteutettavan taideperustaisen ympäristökasvatuksen mahdollisuuksia:

• Ympäristötaide toteutetaan luontoon tai rakennettuun ympäristöön. Teos voi olla itsenäinen veistos tai kooste, tapahtuma tai prosessi tietyssä paikassa ja tilassa. Prosessiluonteiset teokset voivat olla myös hetkellisiä, muuttuvia ja katoavia. Keskeistä on, että teos huomioi ympäristönsä ja on toteutettu suhteessa siihen. Tavoitteena on luoda teoksen sijaintipaikan ja katsojan välille vuorovaikutusta sekä mahdollistaa teoksen moniaistinen vastaanotto.
• Paikkasidonnainen taide tarkoittaa tiettyyn tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, jossa korostuu paikan luonne, sen historia, nykypäivä tai materiaalinen olemus. Paikkasidonnainen taide tehdään teoksen esittämispaikassa, jolloin paikassa työskentelystä tulee osa teosta, joka voi olla myös esim. paikan luonteesta ammentava performanssi. Samalla työskentely usein muuttaa tekijän omaa paikkakokemusta.
• Yhteisötaidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten. Taideteos muodostuu juuri eri ryhmien osallistumisesta. Usein yhteisötaide toteutetaan projekteina, tapahtumina tai työpajoina, joissa taiteilija luo dialogista tilaa erilaisten ryhmien kohtaamiselle ja yhdessä toimimiselle. Taiteilija on siis tapahtuman, teoksen tai ilmiön tuottaja tai ohjaaja. Toimintaan osallistujat korvaavat yleisön ja tällä tavalla yhteisötaide eroaakin taiteesta, jota katsotaan tai esitetään.
• Maataide on läsnäoloa paikassa ja maisemassa, luonnon ehdoilla. Se on käsitetaiteen alalaji, jossa keskiössä on ihmisen ja luonnon välinen suhde. Varsinkin alkutaipaleellaan maataide otti kantaa ympäristöongelmiin ja oli samalla vastalause institutionaaliselle taidepolitiikalle ja taidekaupalle: gallerioiden sijaan teokset sijaitsivat syrjäisissä ja vaikeapääsyisissä paikoissa. Teosten toteutustapa on usein prosessiluonteista luonnossa liikkumista, materiaalien keräilyä, asettelua ja installaatioiden kokoamista. Usein maataideprosessin julkistaminen edellyttää teoksen taustatietojen ja toteutuksen dokumentointia: valokuvia, karttoja, tekstejä ja veistoksellisia osia, jotka voi asettaa esille gallerioihin ja museoihin.
• Biotaide on vasta 2000-luvulla kehittynyt taidesuuntaus, jossa käytetään materiaalina orgaanista ainesta, kuten eläviä organismeja, vaikkapa maaperän mikrobeja. Ensimmäisinä biotaideteoksina pidetään kuitenkin jo vuonna 1938 näyttelyssä esiteltyjä eläviä kasveja, joita tutkija oli jalostanut näyttelyä varten. Biotaide on taiteen ja luonnontieteen välimaastossa tapahtuvaa luovaa toimintaa, jossa sovelletaan esimerkiksi lääketieteen ja bioteknologian menetelmiä. Toisin kuin valideihin metodeihin ja tuloksiin sidotussa tieteessä, taiteella on vapaus irrotella, kokeilla ja herätellä. Mikrobikasvustoja voidaan käyttää maalaamiseen ikään kuin väreinä, tai teoksiin saatetaan yhdistää teknologiaa, kuten erilaisia mediapintoja. Tyypillisesti biotaiteen teokset ovat eläviä, kasvavia ja kehittyviä, mutta eivät välttämättä pitkään kestäviä artefakteja. Teos päättyy, kun sen elämää ei enää ylläpidetä. Täältä löytyy hyvä listaus biotaidetta ja puutarhaa yhdistelevistä toimijoista, tietokannoista ym. http://blog.derhess.de/2013/04/03/links-for-plant-based-bio-art-and-gardening/
• Puutarhataide on monella tavalla käytetty käsite, jolla viitataan ihmisen rooliin puutarhassa. Yleensä puutarhataiteella tarkoitetaan joko puutarhasuunnittelua maisema-arkkitehtuurin osa-alueena, tai puutarhaan sijoitettavia rakenteita, veistoksia ja muita taideteoksia.

Taidetta puutarhaan, puutarhassa ja puutarhasta

Kestävän elämäntavan rakentaminen vaatii monilta osin luopumaan tutuista ja siksi turvalliselta tuntuvista ratkaisuista. Myös luovuus edellyttää epävarmuuden sietokykykyä, jota taiteen tekeminen voi opettaa. Taide voi antaa kokemuksia tilanteista, joita ei pystytä suunnitelmallisesti kontrolloimaan, eli se mahdollistaa sellaisten arjen tilanteiden harjoittelun, joissa valmiit ratkaisumallit eivät kelpaakaan. Myös puutarhatoiminta on tähän erinomainen toimintaympäristö: jopa ammattipuutarhuri joutuu jatkuvasti keksimään uusia ratkaisuja käyttäen luovuuttaan alati vaihtuvissa sääoloissa ja muissa toimintaympäristön muutoksissa.

Ihmiset ovat rakentaneet puutarhoja jo tuhansien vuosien ajan ja ne ovat keskeinen osa myös monia taruja, tarinoita ja pyhiä kirjoituksia alkaen Raamatun paratiisista, eli Eedenin puutarhasta. Myös monia taiteilijoita puutarha on inspiroinut niin tekemisen ympäristönä kuin kuvausten kohteenakin. Yhä edelleen puutarha ruokkii ja kutkuttelee ihmisen mielikuvitusta tarjoten elämyksiä, kokemuksia ja iloa kaikille aisteille.

Taiteellisessa ympäristökasvatuksessa on keskeistä havainnointitaidon harjoittaminen. Esimerkiksi kasveja piirrettäessä opitaan tekemään tarkkoja havaintoja ja tutkimaan niin kokonaisuutta kuin sen osiakin: värejä, valoja ja varjoja, kiiltoa kukan terälehdessä tai hedelmän pinnassa. Havainnon herkkyyden kasvattaminen tekee mahdolliseksi merkityksellistää vaikkapa omaa lähiympäristöä, tai ymmärtää omaa toimintaa osana luonnon kiertokulkua, jossa me ihmiset olemme yksi osa muiden joukossa. Havainnointia tehdään moniaistisesti, mutta mahdollisesti myös monitaiteisesti, jolloin voidaan tukea eri aistein hahmotettavan ympäristön jäsentämistä kokonaisvaltaiseksi ympäristösuhteeksi. Monitaiteisuus rikastaa myös paikkakokemusten jakamista eri tavoin.

Tänä päivänä ympäristöön ja luonnonprosesseihin orientoitunut taidekasvatus voi ottaa esimerkkiä myös tieteellisistä tavoista toimia. Taiteellisen löytöretken metsään tai puutarhaan voi tehdä mikroskoopilla, luupeilla, erilaisilla kameroilla havainnoimalla sekä aikaa, tapahtumia, että asioita rekisteröiden tai lajitellen havaintoja systemaattisesti. Taiteelle ja taidekasvatukselle ominainen sattuman salliva luonne, sekä objektiivisuuden tarpeen poissaolo erottavat ympäristöön suuntautuvan tutkimusmatkan tieteestä.

Kun puutarhaa käytetään taideperustaisen ympäristökasvatuksen toimintaympäristönä, on puutarhassa hyvä viettää ainakin jonkin verran aikaa konkreettisestikin. Puutarha-aiheita voidaan kuitenkin käsitellä taiteessa hyvin monella tavalla, eikä kaiken toiminnan tarvitse sijoittua suoraan puutarhaan: puutarha tai sen perustaminen voivat itsessään olla taideteos, puutarha tai sen sato voivat toimia teoksen mallina, taideteoksen teko- tai sijoituspaikka voi olla puutarha, teoksen materiaalit voivat olla peräisin puutarhasta tai puutarhan elämä voi toimia laajemmin teoksen inspiraationa.

Seuraavassa on esitelty joitakin näkökulmia, joiden kautta puutarha-aihetta on taiteessa lähestytty. Kyseessä on toteutettuja taideteoksia, joita ympäristökasvatusta tekevä taidekasvattaja voi käyttää inspiraation lähteenä. Miten käsittelisit ympäristökasvatuksen näkökulmia näiden teosten kautta?

Ääniä ja liikettä puutarhassa

Edellä on esitelty kuvataiteelle ominaisia tapoja käsitellä puutarha-aihetta ja käyttää puutarhaa taideperustaisen ympäristökasvatuksen tukena. Myös esimerkiksi ääni- ja liiketaiteilla on kuitenkin yhtä lailla annettavaa aiheelle. Taideperustaisessa ympäristökasvatuksessa fyysinen toiminta herkistää havainnointia ja kannustaa paikkojen eläytyvään tutkimiseen. Erilaisia kehollisia virikkeitä antavat työtavat tukevat konkreettista ja maanläheistä suhdetta ympäristöön. Keholliset harjoitteet ja liikeilmaisu tukevat kokonaisvaltaista paikkatietoisuutta ja ympäröivän tilan hahmottamista kaikilla aisteilla.

Kulkeminen puutarhassa silmät kiinni tai havainnoiden sitä eri näkökulmista – maan tasolta, istuen, puihin kiiveten tai päällä seisten – vaikuttaa ympäristökokemukseen ja taiteen tekemiseen aivan eri tavalla, kuin jos tarkkailu tapahtuisi ainoastaan pöydän ääressä istuen. Taideperustaisessa ympäristökasvatuksessa aikaan sidotut ja aineettomat ilmaisutavat, kuten tanssi, liike tai performanssi, ovat konkreettisia tapoja toimia kokemuksellisesti luonnossa. Kehollisen ilmaisun kautta hetkien merkitys, sekä taiteen katoava ja kokemuksellinen luonne tulevat näkyväksi. Nämä taiteen aineettomat ilmaisumuodot ovat ympäristökasvatuksessa vuoropuhelua maiseman kanssa, jolloin toiminta virittyy paikan olemuksesta, kasveista, tunnelmasta, materiaaleista, siellä olevista ihmisistä tai historiasta.

Hyvä esimerkki taideperustaisen ympäristökasvatuksen monipuolisista keinoista on Zodiak – Uuden tanssin keskuksen ja sen yhteistyökumppaneiden Urbaaniluonto -projekti Helsingin Kannelmäessä. Projekti yhdistää kaupunkiviljelyä, tanssia ja kuvataidetta ja sen puitteissa on perustettu kaksi yhteisöpuutarhaa, sekä järjestetään erilaisia viljely- ja taidetyöpajoja. Esimerkiksi Puutarhatanssit -työpajoja kuvataan näin: “Työpajoissa puutarhaa lähestyttiin kokemuksellisena, kehollisena, aistillisena ja esityksellisenä paikkana. Tanssin ja liikkeen kautta haettiin empaattista ja vuorovaikutteista suhdetta puutarhaan monimuotoisena ja moniaistisena ympäristönä. Jokainen työpajakerta oli samalla myös esityksellinen tapahtuma, siinä hetkessä syntynyt koreografia.” http://www.zodiak.fi/kalenteri/urbaaniluonto

Puutarha-aihetta voi lähestyä myös äänien kautta. Puutarhan äänimaailma muuttuu vuodenajasta toiseen. Kun suljet silmäsi, voit kuulla linnunlaulua, sirkkojen siritystä, työn ääniä, kimalaisen pörinää, tuulen huminaa puissa, koppakuoriaisen rapistelua ja lehtien kahinaa maassa. Äänien äärelle pysähtyminen mahdollistaa jälleen erilaisen luontokokemuksen syntymisen. Luonnon äänien kuuntelemisen ja niistä musiikin tekemisen lisäksi puutarha voi inspiroida myös lauluun ja soittoon, joko luonnon omilla materiaaleilla, niistä tehdyillä soittimilla, tai perinteisemmillä soittimilla.

Taide tarttuu tunteisiin

Puutarhatoiminnan kautta on luontevaa käsitellä paitsi luonnon toimintaa ja prosesseja, myös esimerkiksi omaa luontosuhdetta, jonka pohtimisessa ja työstämisessä taiteellinen työskentely on erinomainen keino. Taide voi olla keskeisessä asemassa myös ympäristöherkkyyden kehittämisessä. Tällä tarkoitetaan ihmisen kokemusten ja havaintojen pohjalle rakentuvaa tunnepitoista, empaattista suhdetta ympäristöön. Ympäristöherkkyyden kehittymisessä olennaisen tärkeitä ovat lapsuudessa saadut hyvää oloa, esteettistä nautintoa ja henkistä hyvinvointia sisältävät ympäristökokemukset. Ympäristöherkkyys on myös kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja tätä kautta huomata myös ympäristössä tapahtuvat muutokset. Keskeistä on lisäksi omien tekojen ympäristövaikutusten ymmärtäminen. Myönteisiin ympäristökokemuksiin ja ympäristöherkkyyteen liittyy läheisesti käsite luonnosta mielipaikkana.

Usein taiteilija tekee töitä tunteiden kanssa, oli hän asian ammattilainen tai ei. Tunteiden tunnistaminen ja käsittely onkin yksi esimerkiksi kuvataidekasvatuksen keskeisiä tavoitteita. Taide kertoo ja käsittelee jotakin tekijänsä ja kokijansa tunteista ja parhaiten yhteys omiin uskomuksiin, tunteisiin ja omaan itseen löytyy tekemällä. Taiteen tekemisen tai valmiiden teosten käsittelyn avulla voidaan etäännyttää vaikeitakin asioita käsiteltäviksi hieman kauempana itsestään. Taidetta tehdessään tai vastaanottaessaan ihminen voi siirtää siihen tunteitaan, jolloin psyykkinen työskentely mahdollistuu turvallisesti ilman liian suurta ahdistusta asiaa kohtaan.

Erilaiset toiminnalliset menetelmät, kuten musiikki, kuvataide ja tanssi ovat hyviä itseilmaisun keinoja ja tunteiden käsittelyn apuvälineitä, sillä toiminnan kautta tunteisiin voidaan päästä käsiksi jopa paremmin kuin puhumalla. Tavoitteena näissä menetelmissä on tarjota osallistujille mahdollisuus avata omaa sisintään ja ottaa käyttöön siellä piileskeleviä voimavaroja ilman teknisen osaamisen vaatimuksia. Lopputuotoksen laatu ei välttämättä ole olennaista, vaan tärkeää on prosessi ja itse tekeminen. Turvallisessa ryhmässä voidaan mm. maalaamisen, liikkeen ja tanssin kautta etsiä ja löytää itsestä tunteita ja persoonallisuuden piirteitä, joita ei aikaisemmin ole tunnistanut tai pystynyt kohtaamaan.

Erilaiset aistielämykset ja -kokemukset ovat hyvä tarttumapinta omiin tunteisiin. Puutarha tarjoaa jotakin kaikille aisteille: hajuja ja tuoksuja, ääniä, makuja, värejä ja muotoja, sekä erilaisia kosketuksen kautta saatavia elämyksiä. Puutarhaterapian apuna voidaan käyttää myös erityisesti erilaisten aistielämysten tarjoamiseen suunniteltuja puutarhoja. Aistipuutarha rohkaisee käyttäjiä tunnustelemaan, maistelemaan, haistelemaan, katsomaan kasveja ja muita elementtejä erilaisten materiaalien, tekstuurien ja kasvien avulla. Tarkoituksena on tarjota erityisesti sellaisia aistielämyksiä, joita kokija ei jokapäiväisessä elämässään koe.

Puutarha materiaalivarastona

Ekologisesti kestävä näkökulma haastaa pohtimaan taiteen tekemisen materiaalivalintoja. Taiteeseen perustuvassa ympäristökasvatuksessa materiaalien valinta, järkevä kierrätys ja kulutuskriittisyys ovat sekä ympäristövastuullista toimintaa, että yksi kasvatuksellinen sisältö. Ympäristökasvatuksen näkökulmasta taiteen tekeminen huomioi työskentelyn ekologisuuden eli ihmisen toiminnan tasapainon suhteessa luontoon. Ympäristövastuullisuuden ohella taiteen materiaalien valinnalla vaikutetaan myös teoksen luonteeseen, sen kertomaan viestiin ja sisältöön. Erityisesti jos teos toteutetaan ulos, on materiaalien valinnassa hyvä ottaa huomioon ekologisuuden ohella myös materiaalien kestävyys. Materiaaleja valitessa on hyvä miettiä miten ne kestävät säätä ja milloin teos puretaan. Entä voiko kierrätysmateriaaleja käyttää teoksen jälkeen vai tuleeko niistä roskaa?

Puutarha tarjoaa yleensä ison määrän luonnon omia materiaaleja, joita voidaan käyttää taiteen tekemisessä: keppejä, oksia, risuja, kiviä, kasveja lehtineen, kukkineen, siemenineen ja talventörröttäjineen, lintujen sulkia jne. Ne tarjoavat niin aiheita kuin työvalineitäkin niin kuvataitelijalle, kuin esimerkiksi pajupilliä tai kalebassin hedelmää soittavalle muusikollekin.

Haluttaessa puutarhassa voidaan suunnitella kasvavaksi myös taiteen materiaaliksi erityisen hyvin sopivia kasveja: esimerkiksi väri- tai kuitukasveja. Samalla voidaan keskustella mm. teollisten väriaineiden tai kuitutuotannon (mm. puuvillan viljelyn) ympäristövaikutuksista tai tutustua perinteisiin tapoihin valmistaa materiaaleja, vaikkapa hampun kasvatuksen, kehräämisen ja kutomisen.

Tekemistä aiheen parissa

Ilmiöoppimista!

Puutarha tarjoaa herkullisen mahdollisuuden monitaiteiseen ja monialaiseen oppimiseen, jonka puitteissa tehdään, katsotaan ja kuunnellaan kuvataidetta, musiikkia, sana- ja liiketaidetta. Taiteen tekemiseen voidaan yhdistää lisäksi vaikkapa puutarhajoogaa, tai mindfulness-harjoituksia!

Lähteet ja lisälukemista