Ruoantuotantoa muuttuvassa ilmastossa

Ilmastonmuutos on vakavin ihmisen koskaan kohtaama ympäristöongelma. Ruoantuotanto on yksi merkittävimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttajia, mutta kestävän maatalouden ja hyvän maaperän hoidon avulla ilmastonmuutosta voidaan myös torjua. Artikkelissa kerrotaan millä tavoin ruoantuotanto tällä hetkellä voimistaa ilmastonmuutosta ja mitä siitä seuraa, mutta erityisesti paino on maatalouden ilmastoratkaisuissa.

Mikä ilmastonmuutos?

Ilmastonmuutos on kasvihuoneilmiön voimistumista. Kasvihuoneilmiö pitää planeettamme elämälle suotuisana, mutta nykyään ihmiskunta päästää ilmaan valtavia määriä luonnollista kasvihuoneilmiötä vahvistavia kasvihuonekaasuja, mm. hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia. Tämän seurauksena ilmasto muuttuu.

Ilmasto on muuttunut aina, mutta nykyinen teollisen vallankumouksen jälkeinen muutos on poikkeuksellisen nopeaa. Sen syyt liittyvät kulutusyhteiskunnan kehitykseen, väestönkasvuun, energiapolitiikkaan ja markkinoiden toimintaan. Merkittävin päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden eli hiilen, öljyn ja maakaasun polttaminen energiantuotannossa ja liikenteessä. Myös maataloudessa, teollisuuden prosesseissa ja metsien hävitessä syntyvät päästöt ovat merkittäviä.

Fossiilisten polttoaineiden varamme ovat syntyneet kivihiilikaudella 359–299 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin ilmasto oli lämmin ja ilmakehä paljon nykyistä hiilidioksidi- ja happipitoisempi. Trooppiset sanikkais- ja kortemetsät sitoivat yhteyttämällä valtavat määrät ilmakehän hiiltä. Kuolleen kasviaineksen hajoaminen oli hidasta, mikä johtui siitä, etteivät lahottajasienilajisto, eivätkä myöskään puiden ligniiniä tehokkaasti hajottavat mikrobit olleet vielä kehittyneet. Vuosimiljoonien kuluessa hajoamattomasta puiden biomassasta syntyi kivihiiltä (biomassa → turve → ruskohiili → bitumipitoinen hiili → antrasiitti). Öljyvaramme ovat syntyneet samoihin aikoihin, mutta niihin sitoutunut hiili on peräisin pääosin merilevistä ja eläinplanktonista. Ihmisten polttaessa fossiilisia polttoaineita nykyään energiantuotannossa, vapautuu aikoinaan valtaisiin metsiin ja muihin eliöihin sitoutunut hiili takaisin ilmakehään hiilidioksidina.

IImastonmuutoksen seurauksena sademäärät, lämpötilat ja ilmakehän kaasukoostumus muuttuvat maapallolla. Muutokset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, mutta pääsääntöisesti lämpötilat nousevat ja muut sääolot äärevöityvät, eli mm. kuivuudet ja rankkasateet lisääntyvät, erityisesti näistä jo ennestään kärsivillä alueilla. Lumen ja jäätiköiden määrä vähenee ja merenpinta nousee. Tämä merkitsee vaikeuksia monien kasvi- ja eläinlajien selviytymiselle, sillä ne eivät ehdi sopeutua nopeaan muutokseen. Joitakin lajeja ilmaston muuttuminen myös hyödyttää. Ihmisille ilmastonmuutos aiheuttaa lisäksi mm. yhteiskunnallista levottomuutta, puutteita ihmisoikeuksien toteutumisessa, ruoantuotannon vaikeutumista, sairauksien leviämistä ja taloudellista epävakautta.

Ilmastonmuutosta ei voida enää kokonaan pysäyttää, sillä jo aiheutetut päästöt lämmittävät ilmakehää vielä satojen vuosien ajan. Katastrofaalisen ilmastonmuutoksen kuitenkin voimme edelleen estää, jos niin haluamme. Tämä vaatii suuria muutoksia elämäntavassamme: hillintätoimia on tehtävä niin energian- ja ruoantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, kuin asumisessakin. Lisäksi hiilinielujen, kuten maaperän ja kasvillisuuden hiilensidontakykyä on pyrittävä vahvistamaan.

Koska ilmastonmuutoksen seurauksia ja vaikutuksia ei voida enää kokonaan estää, on niihin alettu myös jo sopeutua. Sopeutumistoimien tarkoituksena on vähentää luonnonjärjestelmien ja yhdyskuntien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Käytännössä vaikutuksiin voidaan sopeutua mm. ottamalla ilmasto-olojen muutokset huomioon kaavoituksessa ja rakentamisessa, kehittämällä vakuutusjärjestelmiä, sekä suojelemalla maatalousjärjestelmien monimuotoisuutta, kosteikkoalueita ja metsiä.

Ruoantuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta

Ruoka aiheuttaa 20-25% keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljestä ollen asumisen ja liikkumisen jälkeen merkittävin ilmastopäästöjen aiheuttaja. Ruoan ilmastovaikutus kertyy koko sen elinkaaren ajalta: alkutuotannossa maatilalla, elintarviketeollisuudessa, kaupassa ja ravintoloissa, kuljetuksissa, ostosmatkoissa, ruoan valmistuksessa ja säilytyksessä, sekä ruokajätteestä. Alkutuotannossa päästöistä syntyy jopa yli puolet.

Arviot ruoantuotannon maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä suhteessa kaikkiin ihmisperäisiin ilmastopäästöihin vaihtelevat paljonkin riippuen laskelmissa huomioiduista päästölähteistä. Suomessa maatalouden ilmastopäästöt aiheuttavat maamme kokonaispäästöistä noin 18 %. Merkittävä osa maatalouden päästöistä syntyy eläintuotannossa eläinten ruoansulatuksesta ja lannasta, sekä rehun viljelystä. Maanviljelyn ympäristövaikutuksiin vaikuttavat viljelytapa, käytetyt lannoitteet ja viljeltävät lajikkeet, sekä viljelyn ajankohta. Myös ihmisten ruokavaliolla on vaikutusta asiaan, sillä kysyntä usein lisää tarjontaa. Näin on käynyt mm. globaalin eläintuotannon kasvaessa lisääntyneen kysynnän myötä.

Hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin päästöt ovat keskeisimmät maatalouden ilmastopäästöjen aiheuttajat. Niiden syistä on kerrottu seuraavassa.

Hiilidioksidipäästöt (CO2) syntyvät maataloudessa seuraavista syistä:

• Maankäytön muutokset. Maaperä ja kasvillisuus ovat suuri hiilivarasto ja maankäytön muuttuminen voi joko vapauttaa hiiltä ilmaan tai sitoa sitä. Maan hiilivarasto yleensä pienenee, kun metsämaa otetaan viljelyyn tai laitumeksi ja hiilivarasto kasvaa peltojen muuttuessa laitumiksi tai laidunten metsittyessä.
• Maaperän köyhtyminen. Maaperä köyhtyy, jos eloperäistä ainetta häviää maasta esim. väärien viljelytoimien myötä. Tällöin hiiltä vapautuu ilmakehään sen sijaan, että se olisi sitoutuneena maahan.
• Koneiden polttoaineet. Valtaosa maatalouden töistä tehdään nykyään isoilla koneilla, jotka tarvitsevat paljon polttoainetta. Niiden käytön seurauksena CO2:a vapautuu ilmakehään.
• Typpilannotteiden valmistus. Typpilannotteiden valmistukseen tarvitaan valtavasti energiaa ja energiankulutus aiheuttaa aina CO2-päästöjä.
• Muu energiankulutus: Maataloudessa kuluu energiaa mm. kasvihuoneiden ja eläinsuojien lämmitykseen ja kuivureiden toimintaan.

Metaani (CH4) on paljon hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu. Sen päästöt syntyvät maataloudessa seuraavista syistä:

• Karjan ruoansulatus (märehtiminen) ja huono lannan käsittely
• Riisin viljely. Metaania vapautuu orgaanisen aineksen hajotessa hapettomissa oloissa, kuten veden alla olevilla riisipelloilla.

Dityppioksidipäästöt (N2O) syntyvät maataloudessa seuraavista syistä:

• Typpilannoitteiden käytöstä vapautuu ilmaan dityppioksidia
• Maankäytön muutokset, kun metsiä raivataan laidun- tai peltomaiksi

Ilmastonmuutos muuttaa ruokajärjestelmäämme

Globaalisti muuttuvista ilmastotekijöistä ruoantuotannolle ovat keskeisiä mm. ilmakehän CO2 -pitoisuus, sadannan muutokset, yli +30°C päivälämpötilat ja öiden lämpeneminen. Ennusteet ilmastonmuutoksen vaikutukset maataloustuotantoon ovat kuitenkin epävarmoja, sillä luonnonolojen ohella siihen vaikuttavat myös lukuisat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät, mm. globaalien ruokamarkkinoiden kehitys, investoinnit tuotantopanoksiin ja mahdolliset muutokset viljelytekniikoissa.

Joka tapauksessa vaikutukset näkyvät eri tavoin eri puolilla maailmaa. Karrikoiden voidaan sanoa, että pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa tuotantopanoksia ja investointeja on yleensä hyvin käytettävissä, voi ilmastonmuutoksesta olla jopa hyötyä, tai haitat jäävät vähäisiksi jos keskilämpötilan muutos on vain muutamia asteita. Suurempi muutos lämpötiloissa toisi kuitenkin jo selviä haittoja. Sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa ruokajärjestelmien toiminnassa on jo nyt ongelmia, jo pienikin lämpiäminen tuo lähes pelkästään haittoja ja haitat kasvavat lämpenemisen pahetessa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen olisi globaalissa etelässä kriittisen tärkeää, mutta resurssit tähän ovat siellä usein heikot jo nyt.

Ruokaturvalla tarkoitetaan tuotannon riittävyyttä ja yksittäisen ihmisen mahdollisuuksia hankkia ravitsemuksellisesti hyvälaatuista ruokaa. Ilmastonmuutoksella arvellaan olevan tähän merkittäviä vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Ruoan saatavuuteen vaikuttaa paitsi maataloustuotannon määrä, myös ihmisten tulotaso. Ilmaston muuttuessa ruoan tuotanto vähenee monilla alueilla, mm. Aasiassa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa. Syynä tähän ovat mm. tuottavuuden väheneminen puolikuivilla alueilla ja makean veden saatavuuden heikkeneminen. Tätä todennäköisesti seuraava tuotantokustannusten kasvu voi johtaa hintojen nousuun, eriarvoisuuden kasvuun ruokaturvassa ja usein myös aliravitsemuksen lisääntymiseen. Muita odotettavissa olevia ongelmia ovat mm. yleistyvät alueelliset katovuodet, välttämättömyys opetella käyttämään uusia ravintokasveja, kun vanhat eivät enää menesty ja epävarmuus siitä, säilyykö maanviljely luotettavana elinkeinona.

Suomessakin ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen ja puutarhaviljelyyn, mutta väestön ruokaturvan kannalta se ei ole kovin keskeistä. Ilmaston muuttuminen pidentää meillä kasvu- ja laidunkautta, mikä voi parantaa maatalouden mahdollisuuksia ja myös puutarhatalouden kannattavuus saattaa tulevaisuudessa kasvaa huomattavastikin. Pidentyvän kasvukauden ja keväiden lämpenemisen hyödyt riippuvat kuitenkin siitä, miten sateet jakautuvat vuodenaikojen kesken ja kuinka paljon muuttuvat olosuhteet suosivat kasvitautien ja -tuholaisten leviämistä. Jos muutoksiin varaudutaan esimerkiksi ottamalla käyttöön muuttuviin olosuhteisiin sopivia kasvilajikkeita ja kehittämällä viljelytekniikoita, voi Suomesta tulla ilmastonmuutoksen myötä jopa nykyistä tuottavampi maatalousmaa. Muutokset globaalissa ruokajärjestelmässä tulevat hyvin todennäköisesti vaikuttamaan monien ruoka-aineiden saatavuuteen ja hintoihin myös Suomessa.

Maatalous ilmastonmuutosta ratkaisemassa

Maatalous aiheuttaa monenlaisia valtavan suuriakin negatiivisia ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia. Ruokaa on kuitenkin tuotettava. Hyvä uutinen on se, että hyvillä valinnoilla negatiivisia ympäristövaikutuksia pystytään merkittävästi pienentämään tai jopa kääntämään ne positiivisiksi. Monet maatalouden ilmastoratkaisut auttavat ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen ohella myös mm. satotasojen kasvattamisessa ja terveysongelmien ratkomisessa. Toisin sanoen toimet kannattaisi tehdä jopa ilman ilmastonmuutoksen uhkaa. Seuraavassa on esitelty keskeisimmät toimet, joilla ilmastonmuutosta voidaan maataloudessa hillitä.

Maan hiilivaraston kasvattaminen

Maaperän ja maatalouden kyvystä sitoa hiiltä on alettu puhua enemmän vasta viime aikoina, kun peltomaankin on ymmärretty olevan mainio hiilinielu. Kasvit kasvavat ottamalla hiilidioksidia ilmasta yhteyttämisen kautta. Kasvien kuollessa hajottajaeliöt, kuten mikrobit, hajottavat eloperäistä massaa ja jalostavat osan siitä uudeksi ainekseksi, humukseksi. Monimutkaisen rakenteensa vuoksi humuksen molekyylikoostumusta ja toimintaa ei tunneta vielä kovin hyvin. Se kuitenkin sitoo hyvin vettä, on tärkeää maan hyvän rakenteen kannalta, toimii puskurina happamoitumista vastaan ja on mikrobiologista hajotusta vastaan kestävää, eli sitoo hyvin mm. hiiltä.

Viime aikoihin asti eloperäisen aineksen, eli maan hiilivarastojen ylläpitämistä ja kasvattamista ei olla varsinkaan tavanomaisessa viljelyssä pidetty tärkeänä. Viljelymaa on paljaana merkittävän osan vuodesta, jolloin maasta poistuu hiiltä jatkuvasti eroosion kautta ja ilmaan vapautuen, sekä kausittaisesti tietysti myös sadonkorjuun myötä. Huonosti voiva maaperäeliöstö ei myöskään auta hiilensitomisessa. Jos tätä hiilen katoamista maasta ei pyritä estämään ja/tai poistunutta hiiltä ei korvata, köyhtyy maa jatkuvasti, sen kasvukunto huononee ja samalla ilmastonmuutos kiihtyy. Keskeistä maaperän hiilensidontakyvyn parantamisessa on eroosion estäminen, eloperäisen aineen lisääminen maahan, sekä maaperäeliöstön hyvinvoinnista huolehtiminen.

Ravinnekierron kehittäminen

Kemiallisten lannoitteiden valmistaminen on hyvin energiaintensiivistä, joten niiden käytöstä luopuminen auttaa ilmastoa. Samalla säästetään kustannuksissa ja autetaan pieneliöstön ja vesistöjen tilaa. Tavoitteena on mahdollisimman suljetut ravinnekierrot, jolloin ravinteet saataisiin jopa oman tilan sisältä. Keinoja korvata kemialliset lannoitteet on useita:

• Viljelykierto ja viherlannokset. Viljelykierron osana viljellään hernettä ja papua ja viherlannoksissa lukuisia erilaisia typensitojakasveja. Niiden juuristossa elää kasvien kanssa symbioottisessa suhteessa typensitojabakteereita. Juurissa on nystyröitä, joissa elävät bakteerit sitovat ilmakehän typpeä muuttaen sitä kasveille sopivaan muotoon. Typensitojabakteerit tuovat maahan enemmän typpeä kuin isäntäkasvit pystyvät omaan kasvuunsa käyttämään, jolloin niiden viljely korvaa typpilannoitusta.
• Lannoituksen optimointi. Usein kasveja lannoitetaan liikaa “varmuuden vuoksi”. Tällöin tuotanto ei kasva samaa vauhtia tuotantopanosten käytön kanssa, viljelijä jää rahallisesti tappiolle ja vauhditetaan ilmastonmuutosta. Tilanteen voi korjata viljavuusanalyysien avulla. Ottamalla maasta näytteitä ja tutkituttamalla ne laboratoriossa, saadaan tarkasti selville mitkä ravinteet vauhdittaisivat kasvien kasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin voidaan “yleislannosten” sijaan käyttää esimerkiksi vain tarvittavia hivenlannoitteita, kuten booria tai mangaania.
• Lannan käyttö lannoitteena on eräs hyvä keino korvata typpilannoksia. Lanta sisältää typen lisäksi myös fosforia, josta alkaa olla maailmassa jo puutetta. Samalla maahan saadaan lisää orgaanista ainetta.

Lihantuotannon vähentäminen

Lihantuotanto aiheuttaa suuria metaanipäästöjä, eläinperäisen ruoan hyötysuhde on huonompi kuin kasvipohjaisen ja eläimille tuotetun ruoan viljeleminen vie tilaa ihmisten ruoan viljelyltä. Lihantuotannon vähentäminen siis vähentäisi suoraan kasvihuonekaasupäästöjä. Monissa maissa myös syödään jo epäterveellisen paljon punaista lihaa, jolloin ruokavalion muutos olisi hyväksi myös kansanterveydelle ja auttaisi myös ruokaturvaa. Maatalouden ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja tarkastellaan usein pitkälti tuotannon näkökulmasta. Nykyinen kasvisruoan buumi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että kysyntäkin voi reagoida ilmastonmuutokseen. Voi olla, että kasvisruoan kysynnän lisääntyminen näkyy pian jo lihantuotannon määrissäkin.

Ilmastonystävän ruokavalio on kasvispainotteinen

Neuvoja siitä, miten pitäisi syödä tulee niin monelta taholta, että välillä voi olla vaikeaa tietää ketä uskoa. Useimmiten ympäristöystävällisin ruokavalio on myös edullisin ja terveellisin. Valtaosa ruoan ilmasto- ja muista ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannossa. Siksi kestävän syömisen lähtökohtana on tuotantotapojen tunteminen. Aivan suoraviivaisia vastauksia ei aina ole saatavilla, mutta seuraavat nyrkkisäännöt ovat hyvä apu asian hahmottamisessa:

• syöty ruoka on parempi kuin roskiin heitetty
• kasvikset ovat ympäristöystävällisempiä kuin eläinperäiset tuotteet
• avomaalla kasvatettu on parempi kuin kasvihuoneessa kasvatettu
• lähellä (avomaalla) kasvatettu on parempi kuin kaukana (avomaalla) kasvatettu
• luomuviljelty on parempi kuin tavanomaisesti viljelty
• villinä kasvanut on parempi kuin kasvatettu

Kasvisten aiheuttamat ilmastopäästöt ovat keskimääräisesti paljon eläinperäisten tuotteiden päästöjä pienemmät ja pitääksemme maatalouden päästöt hallinnassa, tulisi syömämme lihamäärän palautua reilusti alle puoleen. Maailman lihankulutus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1960 lähtien ja liha-annosten koko on kasvanut siten, että ihmisen proteiinintarve ylittyy nykyään usein. Lihan proteiini voidaan helposti korvata syömällä erilaisia proteiinipitoisia kasveja, kuten papuja, herneitä, linssejä, pähkinöitä, siemeniä ja täysjyväviljoja, tai niistä tehtyjä jalosteita, kuten nyhtökauraa, härkistä, seitania tai soijaa sen eri muodoissa (mm. tofu). Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen tuo myös rahallista säästöä ja auttaa monien terveysongelmien torjumisessa.

Ruokatottumuksia pohtiessamme satokausiajattelu on yksi hyvä lähtökohta, sillä satokauden kasvikset ovat yleensä ympäristöystävällisin ja samalla myös maukkain ja edullisin valinta. Parhaillaan sesongissa olevien, avomaalla viljeltyjen kasvisten ympäristökuorma on jopa kaksi kertaa kasvihuoneessa viljeltyjä pienempi. Kasvihuonetuotannon energiankulutus on riippuvaista vuodenajasta, lämmitystavasta sekä valaisutarpeesta, mutta sen ilmastopäästöt ovat aina korkeammat kuin satokauden aikana avomaalla kasvatettujen kasvisten. Keväällä, kesällä ja syksyllä kannattaa syödä kotimaisia vihanneksia, villiyrttejä, marjoja ja sieniä.

Talvella hyvin säilyvistä kotimaisista juureksista ja kaaleista koostuvaa ruokavaliota täydennetään muualta tuoduilla, avomaalla kasvatetuilla hedelmillä ja vihanneksilla.

Luonnonmukainen- eli luomuviljely on tunnetuin kestävyyttä korostava viljelytapa. Se perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kierrätykseen ja paikallisten, uusiutuvien resurssien käyttöön. Monien arvioiden mukaan luomuviljelyn lisääminen vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä, mutta eri viljelykasvien ja eläinlajien osalta luomuviljelyn ilmastovaikutuksista käydään edelleen keskustelua. Pääsääntöisesti luomuviljelyn kasvihuonepäästöt ovat tavanomaisen viljelyn päästöihin verrattuna alemmat kahdesta syystä. Kun tavanomaisessa viljelyssä maasta haihtuu ilmaan hiilidioksidia, voidaan sitä luomuviljelyn keinoin maata hoitamalla päinvastoin sitoa maaperään lisää, jolloin maa toimii hiilinieluna. Lisäksi luomuviljelyssä ei käytetä teollisia typpilannoitteita, joten niiden valmistuksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ei myöskään synny.

Kolmasosa maailmassa tuotetusta ruoasta päätyy roskiin. Hävikkiä syntyy ruokaketjun jokaisessa vaiheessa. Suomalainen kuluttaja heittää ruokaa roskiin vuosittain 23 kiloa, jolloin sen tuottamiseen käytetyt resurssit ovat kuluneet hukkaan. Ilmastonystävä hankkii ruokaa vain sen verran kuin sitä kulutetaan ja lautanen syödään tyhjäksi. Lisäksi tärkeää on tuntea pakkausmerkinnät ja luottaa omiin aisteihinsa: hyvältä näyttävä ja tuoksuva ruoka on edelleen syötävää, vaikka parasta ennen -päiväys olisikin mennyt jo umpeen. Sen sijaan viimeinen käyttöpäivä -merkinnän umpeuduttua tuotetta ei kannata enää syödä. Oikeanlainen säilyttäminen estää ruokaa pilaantumasta ennen aikojaan.

Myös sillä, millä kulkuvälineellä kaupassa käydään ja miten ruokaa valmistetaan, on merkitystä ruoan ilmastovaikutusten kannalta. Lyhytkin autolla taitettu kauppamatka voi moninkertaistaa esimerkiksi porkkanapussin hiilijalanjäljen, jos sitä on lähdetty hakemaan kaupasta varta vasten. Ruoan valmistuksessa huomioon otettavaa on se, kuinka paljon energiaa ruoanvalmistukseen kuluu. Yleensä uuni kuluttaa enemmän kuin hella ja hella enemmän kuin vedenkeitin tai mikroaaltouuni. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ruoka tulisi pyrkiä valmistamaan mikrossa, mutta omista valinnoistaan ja niiden vaikutuksesta on hyvä olla tietoinen.

Maukkaita hetkiä kestävän ruoantuotannon ja valmistuksen parissa!

Tekemistä aiheen parissa

Ilmiöoppimista!

Aihepiirin parissa voi toteuttaa monialaisen oppimiskokonaisuuden esimerkiksi seuraavien oppiaineiden yhteistyönä. Oppimiskokonaisuuden yksityiskohtia suunniteltaessa opettajien tulee huomioida, että aihetta käsitellään kaikilla ympäristökasvatuksen kannalta olennaisilla tavoilla: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä ja toimiminen ympäristön puolesta.

Maantiede	mitä on ilmastonmuutos ilmastonmuutos vaikuttaa ruokaturvaamme
Biologia	viljelymaa sitoo hiiltä – vai sitooko? miten ilmastonmuutos vaikuttaa kasvien kasvuun ja ruokakasvien viljelyyn? ravinnekierrot ja ilmastonmuutos
Kotitalous	ilmastoystävällinen ruoka ja ruoanvalmistus
Äidinkieli/ kuvataide	Ilmastoviestintää!

Lähteitä ja lisälukemista