Aktiivinen kansalainen perustaa puutarhan

Aktiivinen kansalaisuus on vaikuttamista ja toimimista yhteiseksi hyväksi, sekä vastuun ottamista yhteisistä asioista ja osallistumista niiden hoitamiseen. Käytännössä aktiivinen kansalaisuus voi olla mitä vain naapurin auttamisesta suuren kampanjan organisointiin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi ympäristöasioiden ajamista, globalisaation vastustamista, rauhantyötä, ihmisoikeusaktivismia tai lähikirjaston puolustamista.

Yhteisöllinen puutarhatoiminta on erinomainen esimerkki aktiivisesta kansalaisuudesta: siinä otetaan kaupunkitilaa haltuun, hoidetaan sitä kestävällä tavalla yhdessä muiden ihmisten kanssa ja tehdään samalla yhteisestä elinympäristöstä monimuotoisempaa ja viihtyisämpää. Tässä artikkelissa kerrotaan lisää kaupunkiviljelystä, sekä yhteisöllisestä- ja koulupuutarhatoiminnasta ja annetaan vinkkejä uuden puutarhatoiminnan aloittamiseen. Keskiössä on koulupuutarhatoiminta, mutta materiaalista on yhtä lailla hyötyä myös esimerkiksi nuorisotalon tai päiväkotipuutarhan perustamiseen

Mitä on kaupunkiviljely?

Kaupunkiviljely on ruoantuotantoa kaupungissa monissa erilaisissa muodoissaan. Se on maaseudun maataloutta täydentävää toimintaa, jonka avulla kaupunkilaiset oppivat viljelytaitoja, sekä saavat syödäkseen tuoreita ja viljelytavasta riippuen myös kestävästi tuotettuja vihanneksia. Lisäksi kaupunkiympäristö muuttuu viljelyksien myötä viihtyisämmäksi ja puutarhanhoito antaa tekijälleen niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia.

Kaupunkiviljelyksi siis kutsutaan kaupunkiympäristössä tapahtuvaa viljelytoimintaa, mutta juuri muuta sana ei itsessään kerro. Kaupungissa voidaan viljellä niin pelloilla ja joutomailla, kuin puistoissa, pihoilla, parvekkeilla ja katoillakin. Viljely voi tapahtua suoraan viljelypaikan maassa, kasvihuoneessa tai erilaisissa viljelyastioissa ja viljelijänä voi olla yksittäinen ihminen, naapuri- tai muu yhteisö tai ammatillinen toimija.

Koko maailman mittakaavassa kaupunkiviljelyn vaikutukset ulottuvat laajalle. Slummiutuminen ja kaupunkien köyhyys alkavat olla entistä suurempia ongelmia monissa maailman suurkaupungeissa, ja kaupungeissa rahan puute johtaa ruuan puutteeseen useammin kuin maaseudulla. Monissa kaupungeissa viljely takaa säännöllisen ja monipuolisen ruokavalion ja usein myös elinkeinon kaupunkien köyhimmille ihmisille.

Kaupungeissa on viljelty aina ja kaupungistumisen alkuajoista lähtien se oli luonnollinen osa kaupunkiympäristöä. Teollistuminen vaikeutti ja vähensi kaupungeissa viljelyä, mutta huonot ajat ovat aina lisänneet ihmisten halua omavaraisuuteen ja esimerkiksi maailmansotien aikaan kaupunkiviljelmillä oli tärkeä osa kaupunkilaisten ruokaturvan ylläpidossa: Lontoon parvekkeilla kasvatettiin kaneja, lampaat laidunsivat Washington D.C.:n Capitol Hillillä ja Suomenkin puistoissa ja siirtolapuutarhoissa kasvatettiin monien vihannesten lisäksi eläimiä.

Nykyään kaupunkiviljelyä harjoittaa maailmanlaajuisesti sadat miljoonat ihmiset ja arvioiden mukaan jopa 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa. Monissa maissa kasvien viljelyyn kaupungissa liittyy usein myös eläinten kasvatus, vesiviljely ja metsätalous, jolloin puhutaan kaupunkimaataloudesta. Se on erityisen yleistä kehittyvien maiden kaupungeissa: esimerkiksi Shanghaissa miljoonat viljelevät ihmiset tuottavat yhteensä 60 prosenttia kulutetuista vihanneksista, 100 prosenttia maidosta ja 90 prosenttia kananmunista kaupungin alueella. Viljely on suosittua myös kehittyneissä maissa, esimerkiksi Berliinissä ja Lontoossa on tuhansia pienviljelmiä.

Usein puhe ruokakasvien viljelystä kaupungissa herättää mieleen kysymykset siitä, miten pärjätään saasteiden ja ilkivallan kanssa?

• Viljelymaan on oltava puhdasta, mitä se Suomen kaupungeissa useimmiten on. Käytä maalaisjärkeä ja tutustu viljelypaikan historiaan: valitse viljelypaikaksi jokin muu paikka, kuin suuren tien penger tai vanha bensa-aseman paikka. Ilmansaasteet eivät ole kaupunkiviljelyssä ongelma. Ne kerrostuvat kasvin pinnalle, mutta lähtevät pesemällä pois. Kun muistat pestä ja tarvittaessa kuoria kaupunkiviljelmän sadon, saat terveellistä herkuteltavaa! Pääosin liikenteestä peräisin oleva typpilaskeuma voi jopa toimia lannoitteena ja siten hyödyttää viljelmää.
• Ilkivaltaa pelätään kaupunkiviljelmillä paljon enemmän kuin sitä esiintyy. Itse asiassa ilkivaltaa esiintyy viljelmillä hyvin vähän. Sadon saanti on aina epävarmaa myös maaseudun ammattiviljelmillä, eikä ilkivallan pelko ole syy olla aloittamatta viljelyä. Vaikka sato päätyisi vääriin suihin, on paljon todennäköisempää, että asialla on kani tai kaalikoi, kuin toinen ihminen.

Miten on kaupunkiviljelyn ympäristöystävällisyyden laita?

Viljelymaa on itsessään arvokas luonnonvara ja hyvinvoiva viljelymaa on myös hyvän sadon ja kestävän ruoantuotannon peruslähtökohta – myös kaupunkiviljelyssä. Maata hoidetaan mm. huolehtimalla toimivasta viljelykierrosta, kylvämällä viherlannoituskasvustoja, sekä lisäämällä viljelymaahan eloperäistä ainesta säännöllisesti ja riittävästi. Kuten puutarhaviljely yleensäkin, voi kaupunkiviljelykin olla valituista viljelytavoista riippuen joko maata hoitavaa tai sitä pilaavaa.

Jos haluaa viljellä ekologisesti, eikä suoraan viljelypaikan maassa viljely ole mahdollista, on asian eteen valmistauduttava tekemään töitä. Astiaviljelykin voi olla maata hoitavaa, mutta luonnollisen maakontaktin puuttuessa siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Astiaviljelyn ekologisuudessa on usein puutteita mm. seuraavista syistä:

• pienen viljelypinta-alan vuoksi maata ei ”raaskita” laittaa viherlannokselle
• pienen pinta-alan vuoksi järkevän viljelykierron suunnittelu ei ole mahdollista
• viljelmän sijainnin vuoksi katetta ei ole saatavilla
• kompostia ei ole saatavilla, eikä omaa kompostia synny riittävästi
• mitä pienempi astia, sitä epäluonnollisemmat ovat maan lämpöolosuhteet pieneliöstön näkökulmasta (kesällä liian kuuma, talvella liian kylmä)
• matoja ei ole, ellei niitä viljelyastiaan tarkoituksella tuoda. Toisaalta madot eivät pärjää, ellei niille ole tarjolla ruokaa, eli kuollutta kasviainesta (esim. jatkuvasti lisättävää katetta)
• viljelymaata kuljetellaan ympäriinsä autolla ja kun hoitamaton, vanha viljelymaa ei ole enää tuottavaa, se korvataan uudella

Kaikella ihmisen tekemisellä on vaikutuksia ympäristöön, eikä maata hoitamatonkaan viljely ole ympäristövaikutuksiltaan verrattavissa moniin muihin harrastuksiin. Tietojen ja taitojen lisääntyessä viljelymetodejaan voi aina myös kehittää. Erityisesti jos kaupunkiviljelyä käytetään ympäristökasvatuksen välineenä, on oman toiminnan vaikutukset hyvä kuitenkin tiedostaa alusta asti. Ympäristöystävällisiin viljelymetodeihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Astiaviljelyn tapauksessa toimenpiteet tarjoavat jatkuvasti konkreettisia keskustelunavauksia luonnonprosessien toiminnasta ja niiden avittamisesta kaupunkiympäristössä.

Koulupuutarhassa

Koulupuutarhaliike syntyi Euroopassa 1800-luvun alkupuolella vallanpitäjien pyrkimyksestä parantaa työväestön oloja. Köyhyysongelman lisäksi taustalla oli mm. valtioiden halu kehittää maatalouttaan ja näkemys siitä, että kaupunkilaiset nuoret vieraantuvat luonnosta, mikä suistaa heidät ja heidän ajatuksensa pahoille teille. Suomessa kansa piti puutarhanhoitoa vielä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa ilmasto-oloissamme kannattamattomana herrasväen puuhasteluna. Suomalaisten ruokavalio oli viljapainotteinen ja suppea ja juuresten nähtiin sopivan paremmin karjan rehuksi kuin ihmisravinnoksi. Viranomaiset kuitenkin pyrkivät meilläkin aktiiviseen asennemuokkaukseen.

Lapsille suunnattua maatalousopetusta kehitettiin Suomessa jo 1700-luvun lopusta alkaen ja edistysaskeleet nopeutuivat 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun puutarhakasvatus otettiin osaksi Suomen kansakoululaitoksen kehittämistyötä. Vuonna 1920 säädetyllä oppivelvollisuuslailla määrättiin, että koulun tonttimaalle oli ainakin uusia kouluja rakennettaessa varattava maa-alue koulupuutarhalle. 1930-luvun loppuun mennessä puutarhakasvatuksen voidaan katsoa saavuttaneen vakaan aseman kansakoululaitoksessa, jonka opetusohjelmaan se kuului lähes koko laitoksen olemassaolon ajan.

Peruskoulun myötä koulupuutarhatoiminta alkoi hiipua ja pohjakosketuksensa se saavutti 2000-luvun vaihteessa. Nykyään kiinnostus toimintaa kohtaa on taas lisääntymässä. Koulupuutarhojen määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvioiden mukaan puutarhatoimintaa on nyt jo kymmenissä tai jopa sadoissa kouluissa. Puutarhatoiminnan malleja on lähes yhtä monta kuin koulujakin: toimintaa voidaan toteuttaa koulun pihalla, sen lähialueella tai kauempana yhteistyökumppanin tiluksilla. Viljelymuoto vaihtelee viherhuoneesta tai pienestä astiaviljelmästä muutaman aarin peltoviljelykseen, jonka ohessa voidaan pitää jopa mehiläispesiä, lampaita tai kanoja.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan koulupuutarhatoimintaan osallistuneiden oppilaiden tiedeosaaminen paranee, yhteistyötaidot kasvavat, makutottumukset muuttuvat ja innostus on suurta. Opettajat asettavat toiminnan tavoitteeksi oppilaiden akateemisen ja sosiaalisen kehityksen, parantuvan kouluviihtyvyyden, puutarhan terapeuttisista vaikutuksista hyötymisen ja mahdollisuuden ympäristökasvatukseen.

Koulupuutarha on kuitenkin ylläpitoa vaativa oppimisympäristö. Toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan puutarhan paikka viljelymaineen ja rakenteineen ja jonkin verran rahallisia resursseja, mutta myös tietoja, taitoja, tukea ja kannustusta, yhteistyökumppaneita, sekä vahvat kasvatukselliset tavoitteet ja mahdollisimman pysyvä rooli koulun arjessa.

Vinkkejä puutarhatoiminnan aloittamiseen

Tähän on kerätty yleisiä vinkkejä koulun puutarhatoiminnan aloittamiseen ja myöhemmin tekstissä on ohjeet myös suunnittelun konkreettiseen aloittamiseen.

Aloita rohkeasti

Puutarhatoiminnan suunnittelun voi aloittaa jo edellisenä syksynä, mutta projektin vietäväksi heittäytymistä ei kannata liiaksi pelätä. Aluksi tärkeintä on into, rohkeus kokeilla ja oppia kokemuksen kautta sekä taito sietää keskeneräisyyttä. Viljelyosaaminen ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät ajan myötä, ja niitä voi opetella myös yhdessä oppilaiden kanssa. Puutarhassa opettajan ei tarvitse olla kaikkitietävä velho.

Tavoitteet selviksi

Tavoitteiden asettelu auttaa toiminnan suuntaamista, vaikka puutarhatoiminnalla saavutetaan monenlaisia päämääriä automaattisestikin. Haluatko

• opettaa puutarhassa eri oppiaineiden sisältöjä toiminnallisesti
• lisätä yhteisöllisyyttä koulussa
• tehdä koulun pihasta viihtyisämmän vai
• näyttää, miten ruoka kasvaa?

Mittakaava sopivaksi

Toiminnan sopivan mittakaavan määrittää osallistujien määrä ja heidän voimavaransa. Usein realiteettien kanssa joudutaan hieman tasapainottelemaan. Ideaalitilanteessa kasvimaa on tarpeeksi suuri, jotta kaikille riittää tekemistä ja satoakin saadaan, mutta toiminta ei kuitenkaan vie liikaa aikaa tai kuormita vastuuhenkilöitä turhaan.

Paikka haltuun

Viljelypaikan valintaan vaikuttavat niin ihmisten kuin kasvienkin tarpeet. Kasvit tarvitsevat riittävästi auringonvaloa, puhdasta maata ja jonkin verran vettä. Ihmisille viljelypaikan on oltava helposti saavutettavissa. Luovuuden käyttö kannattaa. Onko teille sopiva viljelypaikka koulun pihamaa, läheinen puisto vai vanhainkodin piha?

Lue ja pyydä apua

Vaikka puutarhanhoito ei rakettitiedettä olekaan, on siihen liittyvät perusasiat hyvä olla selvillä, jotta jo ensimmäisenä vuonna vältytään suurimmilta sudenkuopilta. Puutarhanhoidon perusteet löytyvät helposti kirjoista ja internetistä. Kysy apua myös äidiltäsi, työkaverilta, naapurin sedältä tai taimimyymälän myyjältä! Mahdollisia yhteistyökumppaneitakin kannattaa lähteä rohkeasti haarukoimaan eri tahoilta: mukaan voi kysyä esimerkiksi lasten perheitä, kouluvaaria, puutarha-alan yhdistystä tai yritystä.

Entä se kesähoito?

Koulupuutarhatoiminnassa suuri kysymys ovat koulun kesälomakuukaudet, joiden aikana puutarhassa on runsaasti tekemistä. Tämä ei kuitenkaan estä koulun menestyksekästä puutarhatoimintaa, sillä ongelman ratkaisemiseksi on olemassa useita eri malleja, joita avataan seuraavassa.

Yhteisöllinen viljelmä

Koulun puutarhatoiminta voidaan järjestää koulun lähellä sijaitsevalla yhteisöviljelmällä, osana muuta yhteisöllistä puutarhatoimintaa. Tällöin koulun kesäloma-aikana puutarhan hoidosta vastaavat muut toimijat. Yhteisöpuutarhoissa järjestetään yleensä viikoittain talkoita, joiden aikana puutarhayhteisön jäsenet tekevät tarvittavat hoitotyöt. Varjopuolena tässä järjestelyssä on se, että töiden ohella luonnollisesti myös puutarhan sato jaetaan kaikkien toimijoiden kesken, eikä koululaisten käyttöön yleensä jää valtavaa määrää satoa.

Palkattu henkilöstö

Yksi vaihtoehto on koulun työntekijän, esim. koulunkäyntiavustajan osa-aikainen palkkaaminen puutarhatöihin kesäkaudella. Myös sellainen malli on mahdollinen, jossa opettaja tekee hoitotyöt kesällä, mutta hänellä on talvikaudella vähemmän koulun yhteisiä velvollisuuksia. Koulupuutarhan kesähoito on mahdollista ostaa myös palveluna koulun ulkopuoliselta puutarha-alan opiskelijalta, ammattipuutarhurilta, viljely-yhdistykseltä tms.

Perheiden vastuuvuorot

Tässä mallissa puutarhan hoidosta vastaavat kesällä oppilaiden perheet esim. vuoroviikkojärjestelmällä. Vastuun voi ottaa vanhempainyhdistys, tietyn luokan tai luokka-asteen perheet, tai halukkaita perheitä voi etsiä koko koulun perheiden keskuudesta. Jotta työt tulevat tehdyksi, on tässä mallissa tärkeää, että joku (esim. opettaja) ohjeistaa perheet tarkasti ja nimeää tehtävät kullekin viikolle.

Ohjattu puutarhakerho

Puutarhakerho kokoontuu kesän ajan esimerkiksi viikoittain ja tekee ohjatusti puutarhatöitä yhdessä. Tämä malli korostaa yhteisöllisyyttä ja tarjoaa halukkaille lapsille tai perheille perheille mahdollisuuden yhteiseen vapaa-ajantoimintaan, sekä puutarhanhoitotaitojen oppimiseen. Osallistujat maksavat osallistumismaksun, jolla katetaan ohjaajan palkka. Haaste on sama kuin koulupuutarhan ja yhteisöviljelmän yhteensovittamisessa: puutarhan sato tulisi voida jakaa kaikkien toimijoiden kesken. Ratkaisu voisi olla se, että puutarha on niin iso, että tiettyjen penkkien sato olisi varattu nimenomaan kerholaisille.

Kesätyö mahdollisuus yläkoululaisille/lukiolaisille

Koulupuutarhan kesähoito voi tarjota osa-aikaista kesätyötä vanhemmille oppilaille. Tukea tähän voidaan kysellä esimerkiksi vanhempainyhdistykseltä tai nuorisoasiankeskukselta. Keskeistä on luonnollisesti järjestää riittävä ohjaus kesätyöntekijöille.

Hoitamaton tai vähähoitoinen puutarha

Puutarha on myös mahdollista suunnitella ja toteuttaa niin, että sitä tarvitsee hoitaa mahdollisimman vähän. Tällöin kasvivalinnoissa suositaan suurikokoisia ja taimina istuttavia kasveja ja monet siemenkylvöt, kuten porkkana on syytä jättää pois. Kastelun ja kitkennän tarvetta vähentää runsas katteiden käyttö. Tällöin puutarha kohdataan syksyllä siinä kunnossa, miksi se on kasvukauden olosuhteiden tuloksena kasvanut. Varjopuolena tässä on sekä rajoittuneempi kasvivalikoima sekä se, että kokemusta työn suunnittelun ja toteutuksen yhteydestä tuloksiin ei aivan samalla tavalla synny.

Yhteisöllisyys viljelytoiminnassa

Yhteisöllisellä viljelyllä tarkoitetaan sitä, että jokin ryhmä – esimerkiksi koulun oppilaat tai kerhoryhmä yhdessä vanhainkodin asukkaiden kanssa – hoitaa yhdessä kaikille yhteistä puutarhaa tai palstaa. Myös sato korjataan yhdessä ja jaetaan kaikkien kesken. Lapset ja nuoret ovat tottuneita toimimaan ryhmänä, mutta yleisesti yhteisöllisyys ei nykymaailmassa enää ole itsestään selvää: ihmisiä on usein kannustettava ja opastettava yhdessä toimimiseen. Alun mahdollisen epäröinnin jälkeen he useimmiten kokevat yhteisöllisyyden monin tavoin antoisana ja palkitsevana.

Puutarhatoiminnassa yhteisöllisyydestä on monenlaista hyötyä verrattuna yksittäisten ihmisten tai perheiden omiin pieniin palstoihin:

• Puutarhakokonaisuuden viljelykierto voidaan suunnitella toimivaksi ja kasvilajien paikkaa vaihdella suunnitelman mukaan vuosittain. Pikkupalstoista koostuvan puutarhan viljelykiertoa ei ole mahdollista tehdä samalla tavalla toimivaksi, jolloin kestävä maanhoito hankaloituu.
• Yhdessä tekeminen mahdollistaa ihmisten eri elämäntilanteiden huomioon ottamisen. Kaikkien yksittäisten viljelijöiden ei tarvitse olla viikoittain paikalla palstaa hoitamassa, sillä yhteistyö tuo hoitoon joustavuutta.
• Puutarhan sato saadaan tehokkaammin käyttöön, kun sitä on jakamassa säännöllisesti suurempi joukko ihmisiä. Tämän seurauksena saatavan sadon määrä usein myös kasvaa, sillä monet kasvit tuottavat satoa sitä enemmän, mitä ahkerammin satoa korjataan.
• Laajemmassa puutarhakokonaisuudessa voidaan kasvattaa laajempaa kasvivalikoimaa, jolloin viljelyporukan on mahdollista myös oppia enemmän ja saada monenlaisia makukokemuksia.
• Yhdessä tekeminen on hauskaa ja leppoisaa ja mahdollistaa luontevan uusiin ihmisiin tutustumisen.

Parhaiten yhteisöllisyyteen voi kannustaa luomalla toimintatapoja, jotka mahdollistavat jokaisen osallistumisen ja kaikki osalliset kannattaa ottaa toiminnan suunnitteluun mukaan jo varhain. Osallisten porukka muodostuu omannäköisekseen, kun sille ei ennalta aseteta liian tarkkoja rajoja.

Puutarhaa perustamaan!

Kun aloitetaan uutta puutarhatoimintaa tai perustetaan kokonaan uutta puutarhaa, on ensin selvitettävä muutamia perusasioita:

• Kuka toimintaa järjestää ja ketkä siinä ovat mukana? Mitkä ovat eri yhteistyökumppaneiden roolit hankkeessa? Miten toivotut toimijat saadaan motivoitua mukaan?
• Missä puutarha sijaitsee ja millaista siellä oleva viljely on? Viljelläänkö suoraan maassa, vai tarvitaanko jonkinlaisia viljelyastioita tai muita rakenteita?
• Mistä toimintaan saadaan resurssit? Kuinka paljon rahaa on käytettävissä tai kuinka paljon rahaa vähintään tarvitaan, jotta toiminta saadaan käyntiin?
• Millaisia materiaalitarpeita hankkeeseen liittyy? Tarvitaanko työkaluja, rakenteita puutarhaa varten, multaa tai muita maanparannusaineita, työvaatteita tai -kenkiä, siemeniä ja taimia? Mitä on jo olemassa ja mistä saadaan loput? Onko mahdollista lainata tai saada lahjoituksena?

Tässä materiaalissa keskiössä on lasten ja nuorten kanssa toteutettava puutarhatoiminta. Olennaista on huomata, että heidät on syytä ottaa mukaan jo heti toiminnan suunnittelun alkuvaiheessa. Toimintaa ohjaavan aikuisen ei tarvitse selvittää vastauksia yllä oleviin kysymyksiin yksin, vaan jo alakoululaiset lapsetkin voivat olla apuna vastausten pohtimisessa. Yläkouluikäiset osaavat ratkaista ongelmat jo itsenäisestikin, kun heillä on tukenaan toimintaa ohjaava aikuinen.

Seuraavassa on esitettynä malli, jonka avulla yläkoulu- tai lukioikäisten nuorten ryhmä voi kokonaisuudessaan suunnitella ja perustaa puutarhan jopa vain 8 oppitunnin (à 45 min.) aikana. Malli on kehitetty Nuorten Akatemian koordinoimassa Nuoret ilmastokasvatusta kehittämässä -hankkeessa ja sitä on testattu kolmessa yläkoulussa, johon nuoret ohjatusti suunnittelivat ja toteuttivat puutarhan.

Testikouluissa puutarhat perustettiin 8 oppitunnin aikana, kun työtä ohjasi ja fasilitoi kokenut puutarhakasvatuksen ammattilainen, joka teki myös joitakin avustavia töitä tapaamiskertojen ulkopuolella. Tässä systeemissä tehtiin suunnittelutöitä kahdella tapaamiskerralla (à 90 min.), puutarha perustettiin yhdellä kerralla ja jälkitöitä tehtiin yhdellä kerralla. Jos ohjaavalla aikuisella ei ole kokemusta puutarhan perustamisesta, on aikaa hyvä varata hiukan enemmän. Materiaali voi käyttää soveltuvin osin hyväkseen myös vaikkapa päiväkotipuutarhan perustamisessa!

1. Tapaaminen (maalis-huhtikuussa)

• Intro kaupunkiviljelyyn: Historia, nykypäivä ja tulevaisuus, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu, minkälaisia kaupunkiviljelyn muotoja on olemassa. Tehdään joko opettaja-/vierailijajohtoisesti tai ryhmätöinä tutustumalla netissä esim. seuraaviin kaupunkiviljelmiin: Syötävä Puisto, Antinniityn yhteisöpuutarha, Kääntöpöytä, Pasona 02 (Tokyo), Brooklyn Grange (NYC), Sky Greens Farms (Singapore), Prinzessinnengärten (Berliini)
  Voit käyttää seuraavia diaesityksiä kaupunkiviljelytoiminnan esittelemiseen:
  – Kaupunkiviljelyn alkeet (Sipari): http://www.slideshare.net/HelsinginEnergia/kaupunkiviljelyn-alkeet
  – Yhteinen Syötävä Kaupunkimme (Kuuluvainen): http://pt.slideshare.net/sallakuu/kaupunkiviljely-kansalaistoimintana-yhteinen-sytv-kaupunkimme?nomobile=true
• Aloitetaan suunnittelu ryhmissä (tarkempi tehtäväkuvaus alla). Nuoret työstävät aiheita ryhmissä ja kommunikoivat tarvittaessa muiden ryhmien kanssa.
• Lisäksi jokainen ryhmä vuorollaan kylvää siemeniä esikasvatusta varten.

2. Tapaaminen (huhtikuussa)

Tilannekatsaus projektin etenemiseen, varmistetaan että kaikki on kunnossa:

• Onko paikka valittu? Mitä pitää tehdä että se löytyy?
• Onko yhteistyökumppaneihin oltu yhteydessä? Onko selvillä kehen pitäisi olla? Kuka voisi soittaa?
• Onko lajivalikoimalista valmis? Miten sen kanssa edetään?
• Miten edetään viljelmän suunnittelun kanssa?

Laaditaan ryhmissä talkoita varten seuraavat asiat:

• piirrustus viljelmän suunnitelmasta
• talkookutsu sopiville tahoille ja sähköpostilistoille, sekä esim. Wilmaan
• työlista siitä kuka tekee mitäkin ennen talkoita
• tarvikelista talkoisiin + mistä saadaan mitäkin?

3. Tapaaminen (toukokuun alussa)

Viljelyksen perustamistalkoot. Talkoiden ohjelma riippuu siitä, minkälainen viljelmä on päätetty perustaa, ohjelmassa voi esimerkiksi olla:

• maan kääntämistä ja penkkien tekoa
• viljelmän rakenteiden (viljelyastiat, penkkien reunalaudat yms.) nikkaroimista
• mullan tai maanparannusaineiden (esim. hevosenlanta) kuskaamista viljelyastioihin/ penkkeihin
• kylvöjä (mm. juurekset ja salaatit ym. aikaisin kylvettävät kasvit)

4. Tapaaminen (toukokuun lopussa)

• istutetaan taimet
• käydään läpi kesän aikana viljelyksen hoitoon liittyviä asioita

Ensimmäisellä suunnittelukerralla ryhmä jaetaan pienryhmiin (4 kpl), joista kukin ryhtyy suunnittelemaan viljelmää yhdestä näkökulmasta. Ohessa on ryhmille tarkemmat tehtävänannot, sekä mahdollista taustatietoa. Lisäksi on ohjeet esikasvatuksen aloittamiseen.

Muita ohjeita puutarhan perustamiseen

Viljellään kaupungissa – Opas yhteisö- ja pienpalstaviljelmien perustamiseen kaupungissa
http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2014/viljellaan_kaupungissa_opas_2014.pdf

Yhteistuumin viljelemään – Opas perheiden puutarhatoiminnan järjestäjälle
http://www.lastenpuutarha.fi/fileadmin/Tiedostot/Julkaisut/Yhteistuumin_viljelemaan.pdf

Kaupunkiviljely.fi (Dodo ry) https://kaupunkiviljely.fi/

Audit, plan and design school garden & grounds (Bord Bia, Irish Food Board)
http://www.schoolearthed.ie/worksheets/Audit-plan-and-design-school-garden.pdf

Design your garden – Easy steps (video) (SEED – School Earth Education)
http://www.schoolearthed.ie/video-design.html

Viljele iloisesti. 4H- liiton tehtävämuotoon kirjoitettuja ohjeita eri kasvien kasvattamiseen.
https://www.toptehtavat.fi/task/theme/63/viljele-iloisesti

Perusta ekologinen puutarha – 24 vinkkiä (Meillä Kotona)
http://www.meillakotona.fi/puutarha/puutarhanhoito/perusta-ekologinen-puutarha-24-vinkkia

Ilmiöoppimista!

Puutarhan perustaminen liittyy monien oppiaineiden sisältöihin. Jos puutarha perustetaan edellä esitetyn kaavan mukaisesti, voidaan suunnittelu- ja perustamistyöt hyvin tehdä eri oppiaineiden tunneilla. Olisi kuitenkin hyvä, että yksi aikuinen olisi luokan mukana kaikilla näillä tunneilla, jotta hän tarvittaessa voi ottaa langat käsiinsä tietäen mitä on jo tehty ja mitä vielä tulisi tehdä. Lisäksi on hyvä huomioida, että puutarha perustaminen on tosielämän ilmiö, jonka puitteissa “tämän oppiaineen tunnilla tehdään vain tähän oppiaineeseen liittyviä asioita” -näkökulma ei ole järkevä. Esimerkiksi seuraavilla tavoilla puutarhan perustaminen kuitenkin liittyy eri oppiaineiden sisältöihin:

Kuvataide	Tila- ja kalustesuunnittelu sekä prosessin suunnittelu
Maantiede	Kaupunkitilan käyttö ja maanomistussuhteet
Biologia	Mitä kasvit tarvitsevat kasvaakseen
Tekninen työ	Puutarhan rakenteet ja työkalujen huolto
Yhteiskuntaoppi	Aktiivinen kansalaisuus

Lisäksi erinäisiä opetussuunnitelman läpileikkaavia teemojat tulee käsiteltyä konkreettisella ja luontevalla tavalla: aktiivinen kansalaisuus, ekososiaalinen sivistys, yhteistyötaidot jne.