Ötökkä on ystävä

Ötökkä on epävirallinen termi, jolla tarkoitetaan silmillä nähtäviä, pieniä selkärangattomia eläimiä. Niittyhepokatti, kontukimalainen, lehtokotilo, rauniolukki, metsähyttynen, kasteliero, hevosmuurahainen ja rapsikuoriainen ovat kaikki ötököitä. Eläinkunnan pääjaksoista ne kuuluvat niveljalkaisiin ja nilviäisiin. Maapallolla elelee valtava joukko eri ötökkälajeja, esimerkiksi hyönteislajeja tunnetaan jo yli miljoona.

Asiaan perehtymättömän silmään monet ötökkälajit voivat näyttää hyvin samankaltaisilta: tiesitkö esimerkiksi, että Suomessa elää 37 eri kimalaislajia ja tutulla kastelierollakin on maassamme 13 lähisukulaista, eli muita lierolajeja? Puutarhurin näkökulmasta ötököiden tunnistamista vaikeuttaa myös hyönteisille tyypillinen muodonvaihdosprosessi, jonka vuoksi ne näyttävät eri kehitysvaiheissaan hyvinkin erilaisilta. Hyönteislahkosta riippuen hyönteinen kokee elämänsä aikana täydellisen tai osittaisen muodonvaihdoksen. Täydellisessä muodonvaihdoksessa hyönteinen kuoriutuu munasta toukaksi, koteloituu ja kuoriutuu kotelovaiheen jälkeen aikuiseksi. Osittaisessa muodonvaihdoksessa jokin näistä vaiheista (yleensä kotelovaihe) puuttuu.

Joskus ötökät aiheuttavat meissä puistatuksia ja pelon väreitä, vaikka suomalaiset ötökät eivät muutamaa allergiaoireita aiheuttavaa lajia lukuunottamatta ole ihmiselle vaarallisia. Paras tapa ötökkakammon selättämiseen on ötököiden maailmaan tutustuminen ja puutarhatoiminta on tähän oiva keino, sillä puutarhoissa elelee uskomattoman monia ötökkälajeja. Niiden joukossa on runsain määrin ihmisen näkökulmasta hyödyllisiä eliöitä ja lisäksi sellaisia lajeja, joita puutarhuri voi pitää haitallisena. Tässä tekstissä kerrotaan millaisia tärkeitä tehtäviä ötököillä on ekosysteemissä ja miten niiden hyvinvointia voi edistää, mutta myös miten niistä voi tarvittaessa päästä kasvimaalla eroon.

Ötökät tarjoavat ekosysteemipalveluita

Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tarjoamia “tavaroita” ja palveluja. Luonnon tarjoamia tuotantopalveluja ovat esimerkiksi ravinto, vesi, sekä lääke- ja rakennusaineet. Ylläpitopalveluihin kuuluvat mm. yhteyttäminen, ravinteiden kierto, sekä maaperän muodostus. Lisäksi luonto puhdistaa ilmaa ja vettä, vaikuttaa ilmaston sääntelyyn, sekä tarjoaa kulttuuripalveluina mahdollisuuden virkistykseen ja esteettisyyden kokemuksiin. Huomaamattomuudessaan ekosysteemipalveluita pidetään usein itsestäänselvyyksinä, mutta käsite on hyödyllinen erityisesti luonnon monimuotoisuuden merkityksen hahmottamisessa. Monet puutarhankin ötökkälajit ovat merkittävässä roolissa ekosysteemipalveluiden tarjoajina ja niistä kerrotaan seuraavaksi lisää.

Pölytys mahdollistaa kasvien lisääntymisen

Pölytys on siemenkasvien siitepölyn kulkeutumista emin luotille, minkä seurauksena tapahtuu kasvin hedelmöitys. Pölyttäminen on useimpien siemenkasvien lisääntymiselle välttämätöntä ja se voi tapahtua tuulen, veden, hyönteisten, lintujen, lepakoiden tai muiden nisäkkäiden välittämänä. Pölyttäjäeläinten merkitys vaihtelee eri kasvilajeilla. Osalla kasveista pölyttäjät ovat välttämättömiä, eikä satoa tule ilman niitä, osa kasveista on osittainen riippuvaisia hyönteispölytyksestä tai se vähintään hyödyttää sadonsaantia tai siementuotantoa ja loput kasvit eivät tarvitse pölyttäjäeläimiä lainkaan. Lähes 90 prosenttia kaikista kukkakasveista on lisääntymisessään jossain määrin riippuvaisia pölyttäjäeläimistä. Ihmiselle pölytyksellä on merkitystä erityisesti koska yli 75 prosenttia maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on osittain riippuvaisia eläinpölytyksestä. Lisäksi pölytystä tarvitaan esimerkiksi lääkkeiden, biopolttoaineiden, kotieläinten rehun ja kuitujen tuotannossa. Luonnollisesti myös monet luonnon tapahtumat ovat pölytyksestä riippuvaisia.

Pölyttäjähyönteisistä mesipistiäisten, eli mehiläisten ja kimalaisten rooli pölyttäjinä on kaikista merkittävin. Eri mehiläislajien on arvioitu pölyttävän 75–85 prosenttia maailman kasvilajeista. Lisäksi pölytykseen osallistuvat mm. kukkakärpäset ja perhoset.

Ötökät auttavat maa-aineksen muodostuksessa ja ravinteiden kierrätyksessä

Maaperä koostuu rapautumisen myötä syntyneestä mineraaliaineksesta, kuten hiekasta tai savesta, sekä orgaanisesta maa-aineksesta, joka syntyy kuolleiden kasvinosien, sekä kuolleiden eliöiden ja mikrobien hajotessa ja maatuessa. Maassa on paljon elämää: gramma maata voi sisältää 100 – 1000 miljoonaa pieneliötä, joita ovat erilaiset virukset, bakteerit, sädesienet, levät ja eläimet. Valtaosa kaikista eliöistä on bakteereja ja sieniä, mutta myös esimerkiksi lieroilla ja änkyrimadoilla on oma roolinsa maan eliölajiston osana.

Pieneliöstö hajottaa maahan jääneet kasvinjätteet osallistuen maa-aineksen synnyttämiseen. Samalla ne vapauttavat eloperäiseen ainekseen sitoutuneet ravinteet, kuten typen (N) ja rikin (S) kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Maan isommat eläimet, kuten lierot, änkyrimadot ja monet hajottajahyönteiset tekevät pohjatyötä hienontamalla ja sekoittamalla eloperäistä jätettä nopeuttaen ja tehostaen bakteerien, sädesienten ja sienten hajotustoimintaa. Ne syövät kuolleita kasvinosia ja muuttavat ne sellaiseen muotoon, että sienet ja bakteerit voivat hajottaa niitä helpommin. Lisäksi suuremmat eläimet kuohkeuttavat maata: esimerkiksi lierot poraavat maahan pitkiäkin käytäviä, johon ne myös raahaavat lahoavaa kasviainesta maan pinnalta.

Ravinteiden kierrättämiseen osallistuvat myös monet maan pinnalla elävät ötökät. Kasviperäisen aineksen hajotukseen osallistuvat mm. vaaksiaisen toukat ja harsosääsket. Esimerkiksi turkkilot ja raatokärpäset taas syövät ja hajottavat kuolleita eläimiä ja lantakuoriaiset hajottavat eläinten lantaa.

Ötökät osallistuvat tuholaiskantojen säätelyyn ja tarjoavat ravintoa

Luonnossa on jokaisella eliöllä oma tehtävänsä. Tästä näkökulmasta katsottuna tuholais- ja hyötyeliö ovat sopimattomia ilmaisuja kuvaamaan eri eliölajeja. Puutarhurin kannalta tuholainen on eliö, joka on väärään aikaan väärässä paikassa. Ilmaisua ”hyötyeliö” taas käytetään mm. niistä lajeista, jotka estävät syömällä tai muulla tavoin viljelykasveja vahingoittavien eliöiden massaesiintymät. Luonnossa tuholaisiksi tai taudin aiheuttajiksi nimittämiemme eliöiden tehtävänä on rajoittaa populaation kasvua, tai hajottaa heikentyneitä, elinolosuhteisiin heikosti sopeutuneita tai vanhenevia yksilöitä.

Saalistus ja loisinta ovat luonnon omia keinoja rajoittaa eläinkantojen kasvua. Kotoperäiset luontaiset viholliset ovatkin ”täsmäaseita” tuholaisia vastaan. Esimerkiksi lähes jokaisella hyönteislajilla on joki sitä hyödyntävä loispistiäinen tai -kärpänen. Muita luontaisia vihollisia viljelmillä ovat saalistajat, kuten hyönteisiä syövät selkärankaiset (mm. linnut ja päästäiset), sekä petohyönteiset, petopunkit, hämähäkit, taudinaiheuttajat ja eri hyönteisryhmiä sairastuttavat taudit (mm. sienet ja virukset).

Viljelijä voi pyrkiä parantamaan luontaisten vihollisten elinoloja, jotta ne torjuisivat haitallisia lajeja. Esimerkiksi leppäkertut ovat hyviä viljojen kirvojen tuhoajia. Kasvihuoneissa tällaista, nk. biologista torjuntaa käytetään yleisesti.

Eviran listaus biologiseen torjuntaan hyväksytyistä lajeista löytyy täältä:
https://www.evira.fi/kasvit/viljely-ja-tuotanto/torjuntaeliot-ja-polyttajat/hyvaksytyt-lajit/biologiset-torjuntaeliot 

Toisaalta hyönteiset (puutarhatoiminnan näkökulmasta erityisesti kasvinsyöjät) eri kehitysvaiheissaan (muna, toukka, kotelo, aikuinen) ovat ravintoa muille isommille eläimille, kuten linnuille, lepakoille, päästäisille ja sisiliskoille mahdollistaen omalta osaltaan ekosysteemin monimuotoisuutta.

Ötökät kuuluvat myös miljardien ihmisten ruokavalioon erityisesti Aasiassa. Viime vuosina erityisesti hyönteisten syöminen on alkanut kiinnostaa myös länsimaissa, sillä ne ovat ravintoarvoltaan erinomaisia ja niiden ekologinen jalanjälki on paljon pienempi kuin lihantuotannossa. Useimmiten ihmisten syömät hyönteiset ovat kasvatettuja, jolloin niiden tiedetään syöneen puhdasta ravintoa. Useita suomalaisiakin puutarhan ötököitä voi kuitenkin myös syödä, esimerkiksi heinäsirkkoja, ampiaisten ja mehiläisten toukkia, sekä kotiloita. Lajit ja niiden syöntiominaisuudet on kuitenkin tunnettava hyvin ennen maistelua. Nyrkkisäännöksi sopii esimerkiksi seuraava: Älä syö pörröisiä, räikeänvärisiä tai raatoja syöviä, tai verta imeviä ötököitä.

Ötökät levittävät siemeniä

Levitäkseen uusiin kasvupaikkoihin kasvin on saatava siemenensä kulkemaan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi tuuli ja linnut voivat levittää kasvien siemeniä. Eri kasvilajien siemenillä on erilaisia levimäistapoja: Siementen leviämistä tuulen avulla helpottaa siementen aerodynaaminen muotoilu sekä siipimäiset ja laskuvarjomaiset lisärakenteet. Esimerkiksi linnut ja muut eläimet taas syövät siemeniä sisältäviä hedelmiä. Näin siemenet päätyvät eläinten ulosteiden mukana uusille kasvupaikoille oman lannoitteen kera. Ötökätkin osallistuvat siementen levittämiseen. Tunnettu esimerkki tästä ovat muurahaiset, jotka levittävät sini- ja valkovuokkojen pieniä hedelmiä ja syövät kuljetuspalkkiokseen hedelmän toisessa päässä olevan rasvapitoisen solukon. Lisäksi muurahaiset levittävät myös mm. orvokkien ja kiurunkannusten siemeniä.

Mehiläistalous tuottaa hunajaa ja auttaa pölyttämisessä

Ihmiset ovat tarhanneet mehiläisiä jo tuhansien vuosien ajan. Mehiläistarhauksella tarkoitetaan mehiläisten kasvatusta ja hoitoa hunajan ja mehiläisvahan keräämiseksi. Kerätessään kukkivista kasveista siitepölyä ja mettä mehiläiset myös pölyttävät kasveja, mistä syystä mehiläistarhaus on tärkeä maanviljelyn ja puutarhanhoidon kumppani.

Yleisin tarhattu mehiläislaji on tarhamehiläinen eli kesymehiläinen (Apis mellifera), joka on mesipistiäisiin lukeutuva hyönteislaji. Se elää yhdyskunnissa, joihin kuuluu kuningatar sekä kuhnureita ja kymmeniä tuhansia työmehiläisiä. Suomessa tarhamehiläinen esiintyy käytännössä ainoastaan tarhattuna. Lajissa on 25 rotua, jotka eroavat toisistaan luontaisen sopeutumisen sekä jalostuksen seurauksena.

Mehiläistarhauksen aloittamiseksi tarvitaan pesärakenteet, sekä mehiläisemo ja joukko työläisiä. Mehiläispesä koostuu nykyään yleensä laatikoiden sisällä olevista puukehikoista, joiden varaan mehiläiset itse rakentavat vahakennoston, johon ne säilövät valmistamansa hunajan. Mehiläisyhdyskunnan kasvaessa kesän mittaan laatikoita lisätään ja ne pinotaan päällekkäin torniksi. Pesä kannattaa pystyttää keväällä ennen kuin ensimmäisten kukkakasvien kukinta alkaa ja hunajasato korjataan elokuussa. Syksyllä laatikoiden määrää taas pienennetään ja samalla huolehditaan mehiläisten talviruokinnasta laittamalla pesään sokeriliuosta.

Ötökät tarjoavat esteettisiä kokemuksia

Myös esteettiset palvelut lasketaan luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin ja tässäkin ötököillä on yllättävän tärkeä rooli. Puutarhassa lentelevät värikkäät perhoset ja pörröiset kimalaiset, kiiltäväsiipiset sudenkorennot sekä sirittävät heinäsirkat ja hepokatit tarjoavat hienoja visuaalisia ja auditiivisia elämyksiä. Ympäristökasvatuksen näkökulmasta ne voivat muiden myönteisten luontokokemusten ohella olla herättämässä kiinnostusta luonnonsuojeluun laajemminkin.

Ihan aina ötökkä ei ole ystävä

Kuten edellä jo mainittiin, on jokaisella eliölajilla luonnossa oma tehtävänsä ja ilmaisut tuholais- ja hyötyeliö ovat siksi ongelmallisia. Ruoantuotannon ja puutarhurin näkökulmasta on kuitenkin selvää, että osa eläimistä on puutarhassa haitallisia ja niiden määrä halutaan pitää kurissa. Pääosin puutarhan tuhoeläimet ovat hyönteisiä ja nilviäisiä, mutta myös isommat eläimet ja linnut voivat vioittaa kasveja.

Eläimillä on monenlaisia hyökkäystapoja :

  • Kirvat ja punkit vioittavat kasveja imemällä lehtiä ja versojen kärkiä.
  • Perhosten, lehtipistiäisten ja kovakuoriaisten toukat syövät kasvien lehtiä.
  • Kärpästen toukat vioittavat kaalien, sipulien ja porkkanoiden juuria.
  • Myyrät syövät melkein kaikkea eteensä osuvaa, jänikset ja kanit jyrsivät puuvartisten kasvien kuorta.

Kun kasvi on vaarassa kärsiä jonkin ötökän aiheuttamien vaurioiden vuoksi, on oleellista tunnistaa mistä otuksesta on kyse: osa lajeista on sadonsaannin kannalta todella haitallisia ja osa vain vikuuttaa kasveja aiheuttamatta merkittävää tuhoa. Haitalliset lajit, esimerkiksi kaalikoi ja porkkanakemppi voivat aiheuttaa melko nopeasti tuhoja, joten torjuntatoimenpiteet ovat monesti tarpeen. Toisaalta mm. viherluteen ja lanttuperhosen hyökkäystä vastaan kasvit osaavat puolustautua ja toipuvat yllättävän hyvin kasvattamalla uusia lehtiä ja versoja, eikä näiden torjunta ole aina tarpeen.

Kasveja vaivaavat taudit ja tuholaiset pysyvät parhaiten kurissa, kun tarhuri on tarkkana koko kesän. Kotipuutarhassa ei yleensä kannata käyttää torjunta-aineita ja ammattiviljelmilläkin kehotetaan pyrkimään ongelmien ennaltaehkäisyyn. Usein kasvintuhoojista selvitäänkin viljelyteknisin keinoin.

Parhaiten tuholaisia voi ehkäistä huolehtimalla kasvien hyvästä kunnosta ja tarkkailemalla kasveja. Kun vioitus huomataan ajoissa ja tuhoojat hävitetään, vahingot jäävät pieneksi.
Niin kasvitaudit kuin tuholaisetkin viihtyvät tiheissä ja kosteissa kasvustoissa.

  • Kun kasvit on istutettu sopivan harvaan, ne saavat riittävästi valoa ja pysyvät kuivina, mikä ehkäisee tuhoja.
  • Riittävä kastelu ja lannoitus parantavat kasvin vastustuskykyä.
  • Lentäviä hyönteisiä voi torjua peittämällä kasvustot harsolla tuholaisten lentoajaksi.
  • Kumppanuuskasveilla voi yrittää karkottaa ei-toivottuja vieraita: esimerkiksi sipuli karkottaa porkkanakärpästä ja samettikukka ankeroisia.
  • Lehtiä syöviä toukkia ja etanoita voi kerätä pois käsin.
  • Voimakas vesisuihku poistaa ylimääräiset asukkaat, kuten kirvat pois kasveista.

Ennen kuin otat käyttöön jonkin kemiallisen aineen, varmista aina, että sen käyttö on tarpeellista ja luonnon kannalta turvallista, ja että aine on hyväksytty käytettäväksi tuholaisten torjunnassa. Tällöin luontoon ei joudu torjunta-ainetta varmuuden vuoksi käytettynä. Kotipuutarhurin käyttöön on olemassa monia kotikonstein valmistettavia kasvinsuojeluaineita, joita kannattaa kokeilla ensin.

Marttojen sivuilla on hyvä listaus erilaisia kotikonstein valmistettavia kasvinsuojeluaineita, joilla voi tarvittaessa häätää haitallisia ötököitä puutarhasta: http://www.martat.fi/puutarha/kasvitaudit-ja-tuholaiset/kasvinsuojelua-kotikonstein/

Ötökät ongelmissa

Meneillään oleva maailmanlaajuinen eliölajien sukupuuttuaalto koskettaa myös ötököitä. Kasveja pölyttävistä eläinlajeista yhä useampi on ajautumassa kohti sukupuuttoa, jolloin myös luonnon tarjoamat pölytyspalvelut ovat heikkenemässä. Maailmanlaajuinen sukupuutto uhkaa noin 16 prosenttia selkärankaisista pölyttäjistä. Pölyttäjinä vieläkin tärkeämpien hyönteisten osalta maailmanlaajuisia arviointeja ei ole toistaiseksi voitu tehdä, mutta alueellisten arviointien mukaan mesipistiäisistä ja perhosista uhanalaisia voi olla yli 40 prosenttia.

Suomessakin luonnonpölyttäjien tilanne on huonontunut merkittävästi: mesipistiäisistä noin 20 prosenttia ja perhosista 17 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi ja hyönteispölytteisten kasvien satomäärät ovat supistuneet, kun viljelykasvit kärsivät pölytysvajeesta. Sadonmenetykset ovat jopa suuremmat pölytyksen puutteesta, kuin tuholaisista tai kasvitaudeista johtuen.

Merkittävimpiä pölyttäjien runsauteen, monimuotoisuuteen ja terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä ovat maankäytön muutokset ja niitä seuraavat pesäpaikkojen ja ravintokasvien väheneminen, tehomaatalous, ympäristön saastuminen, haitalliset vieraslajit, taudinaiheuttajat, ilmastonmuutos ja kasvinsuojeluaineet, eli kemiallinen tuholaistorjunta. Kasvinsuojeluaineiden aiheuttamat haitat pölyttäjille muodostuvat aineen myrkyllisyydestä ja altistumisen määrästä, mutta niitä ei vielä tunneta tarkkaan.

Tarjoa ötökälle turvapaikka

Pölyttäjien vähenemiseen voidaan puuttua monella rintamalla. Esimerkiksi Suomessa pölytyksen onnistuminen on tällä hetkellä hyvin merkittäviltä osin luonnonpölyttäjien varassa. Luonnonpölyttäjien vähenemisestä aiheutuvaa pölytysvajetta voidaan korvata lisäämällä mehiläistarhausta. Maataloushallinnossa on useita toimenpiteitä, joilla voidaan auttaa pölyttäjien ja pölytyksen tilannetta ja tutkimustakin tarvitaan lisää. Esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden jäämiä olisi hyvä seurata nykyistä säännöllisemmin.

Ympäristötiedon foorumin suosittelemia käytännön toimia pölyttäjien tilanteen parantamiseksi ovat mm. seuraavat:

  • turvataan villipölyttäjien elinolot mm. ylläpitämällä mesikasvien kasvua hedelmäviljelyksillä ja lisäämällä viljelemättömiä laikkuja, kuten pellonreunoja, joissa on monipuolinen kasvillisuus
  • monipuolistetaan maankäyttöä ja vahvistetaan vaihtelevia viljelykäytäntöjä
  • ennallistetaan luonnonympäristöjä, myös kaupunkialueilla
  • suositaan ja kannustetaan luomutuotantoa
  • kannustetaan ja palkitaan viljelijöitä pölyttäjäystävällisistä käytännöistä
  • vähennetään pölyttäjien altistumista kasvinsuojeluaineille mm. ylläpitämällä kasvinsuojeluaineista vapaita alueita, ajoittamalla kemialliset kasvinsuojelutoimet oikein, tarkentamalla kasvinsuojelun käyttökohteita ja vähentämällä kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä
  • rakentamalla hyönteisillä tekopesiä

Pölyttäjien lisäksi puutarhan monipuolista ötökkälajistoa voidaan auttaa mm. seuraavilla toimilla:

  • Erilaisten sopivien pesäpaikkojen tarjoaminen: hiekkamaa, lahopuu, savitörmät yms.
  • Keinopesät, yms. talvehtimis- ja yöpymispaikat, mm. hyönteishotellit
  • Monipuolinen viljelykasvien lajisto, kompostointi ja kateviljely
  • Luonnonmukainen, ennaltaehkäisevä tuholaistorjunta: vuoroviljely, harsot yms.
  • Torjunta-aineiden ja keinolannotteiden välttäminen
Juho Paukkunen

Tekemistä aiheen parissa

PERUSTA LAHOPUUTARHA
Lahopuu ei ole rumaa ja poistettavaa, vaan kaunista ja hyödyllistä! Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on tärkeää, että lahopuuta säilytetään ja lisätään pihojen, puistojen ja puutarhojen hoidossa. Lue lisää Suomen Luonnonsuojeluliiton artikkelista: http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/omalla-pihalla/lahopuutarha

RAKENNA HYÖNTEISHOTELLI
Pesä- ja talvehtimispaikat alkavat olla vähissä monilta puutarhan hyödyllisiltä hyönteisiltä. Rakentamalla hyönteishotellin voit olla mukana ratkaisemassa ongelmaa ja tarjota esimerkiksi mesipistiäisille pesäkoloja ja leppäpirkoille piilopaikkoja puutarhassasi houkutellen niitä tällä tavalla puutarhaasi lisää. Erilaiset luonnonmateriaalit, pölkyt ja puiset kierrätysmateriaalit ovat hyvä lähtökohta hyönteishotellin rakentamiseen ja internet pursuaa tähän lisävinkkejä. Esimerkiksi tämän Luonnossa -verkkolehden artikkelin avulla pääset alkuun: http://www.luonnossa.org/Metsanhoito/Tee_Se_Itse_Hyonteishotelli/body_tee_se_itse_hyonteishotelli.html

RAKENNA HARSOKORENTOLAATIKKO
Kauniit harsokorennot ovat hyödyllisiä puutarhan asukkeja, sillä niiden toukat syövät kesällä erityisen ahkerasti kirvoja ja kemppejä. Harsokorennot saattavat majoittua muiden ötököiden naapureiksi hyönteishotelliin, mutta niille voi rakentaa oman talvehtimispaikan, “harsokorentolaatikon”. Vinkkejä tähän löytyy internetistä hakusanalla “lace wing box”.

TEE PERHOSPUUTARHA
Monet perhoslajit ovat vähentyneet perinnemaisemien harvinaistuessa, koska yleensä juuri ketojen ja niittyjen kukkaset houkuttelevat perhosia. Perhospuutarha on perhosia houkutteleva puutarha-alue, jonne perhoset poikkeavat ruokailemaan. Perhosten ruokavalion tärkeä osa on kukkien mesi. Perhospuutarhaa suunniteltaessa sinne kannattaa valita eri aikaan kukkivia mesikasveja, niin perhosiakin riittää paikalle pidemmän ajan. Hyviä mesikasveja ovat mm. iisoppi, mäkimeirami, mintut ja siankärsämö. Lue lisää perhospuutarhan perustamisesta esimerkiksi tästä puutarha.netin artikkelista: http://puutarha.net/artikkelit/8097/perhospuutarha.htm

BAARI KIMALAISILLE TAI PERHOSILLE
Perhosia ja kimalaisia voi houkutella puutarhaansa myös tarjoamalla niille lisäenergiaa makean nektarin muodossa. Ohjeet perhosten ja kimalaisten juottoloiden rakentamiseen löydät esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliiton artikkelista: http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/omalla-pihalla/asukkaat

VILJELE KOHOPENKEISSÄ
Kohopenkkejä on monenlaisia. Internetistä löytyy paljon ohjeita kerroksellisen kohopenkin rakentamiseen. Siihen hyödynnetään multaa ja kompostia, sekä puutarhasta löytyviä puiden lehtiä, risuja ja jopa pöllejä. Yksinkertaisimmillaan kohopenkki muotoillaan pelkästään viljelypaikan mullasta. Penkit ovat vajaan metrin levyisiä, 15 cm korkeita ja niiden välissä kulkee käytävät. Ideana on, että viljelymaa säilyy penkeissä kuohkeana, kun niissä ei koskaan kävellä. Kuohkeassa maassa on paljon happea, joten erilaiset ötökät ja muut pieneliöt viihtyvät niissä hyvin. Hyvinvoiva pieneliöstö on puutarhurin paras apu puutarhassa. Käytä viljelyssä katteita!

ISTUTA SIPULIKUKKIA
Keväällä heräilevät mehiläiset, kimalaiset ja muut pölyttäjät tarvitsevat syötävää heti pesästä kömmittyään. Paju on keväällä kukkiva, runsaasti ravintoa tarjoava luonnonkasvi, mutta monet syksyllä istutettavat ja keväällä kukkivat ovat sipulikukat myös tähän tarkoitukseen erinomaisesti sopivia, myös ihmissilmää ilostuttavia kasveja. Erityisesti pölyttäjiä miellyttävät mattoina kukkivat idänsinililjat, kevättähdet ja posliinihyasintit, mutta myös narsissit, tulppaanit ja krookukset tarjoavat niille syötävää ainakin jonkin verran.

PERUSTA KOMPOSTI
Kompostoimalla puutarhajätteet voit edesauttaa ravinteiden kierrätystä ja saada luonnonmukaista lannoitetta puutarhaasi. Samalla tarjoat erinomaisen elinympäristön suurelle joukolle erilaisia ötökkälajeja lieroista kovakuoriaisiin ja lyhytsiipisiin. Lue kompostin perustamisesta esimerkiksi tästä Yhteishyvän artikkelista: https://www.yhteishyva.fi/arjen-apu/nain-perustat-uuden-kompostorin/05641103
Sisätiloissa kompostilierojen elämää voi tarkkailla perustamalla matokompostin. Lue lisää esim. täältä: http://nuortenluonto.fi/laatikollinen-lieroja/

Ilmiöoppimista!

Aiheen parissa voidaan järjestää ilmiöpohjainen, monialainen oppimiskokonaisuus esimerkiksi otsikolla “Ötökät arkkitehteinä”. Kokonaisuus on kestoltaan noin 20 tunnin mittainen ja se koostuu seuraavista eri oppiaineissa käsiteltävistä teemoista ja toiminnoista. Oppimiskokonaisuuden yksityiskohtia suunniteltaessa opettajien tulee huomioida, että aihetta käsitellään kaikilla ympäristökasvatuksen kannalta olennaisilla tavoilla: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä ja toimiminen ympäristön puolesta.

Biologia:
  • Tutustutaan erilaisiin ötököihin, niiden ominaisuuksiin, elämänvaiheisiin ja elinympäristöihin, sekä merkitykseen luonnossa ja puutarhassa
  • Valitaan jokin eliöryhmä, jonka hyvinvointia halutaan erityisesti tukea ja suunnitellaan tämän pohjalta puutarhassa toteutettavaksi jokin käytännön projekti, esimerkiksi hyönteishotellin tai harsokorentolaatikon rakentaminen, tai lahopuutarhan perustaminen
  • Mitä hyötyä projektista on ja kenelle?
  • Projektin käytännön toteutus voidaan tehdä yhteistyössä esimerkiksi käsitöiden tai kuvataiteen opettajan kanssa!
Kuvataide:
  • Pohditaan asumisen ympäristövaikutuksia ihmisen näkökulmasta? Mitkä ovat suurimmat ympäristövaikutukset, miksi niitä syntyy ja mistä ne johtuvat ja miten niitä voidaan pienentää?
  • Mitä tekemistä kaupunkisuunnittelulla ja kaavoituksella on asumisen ympäristövaikutusten kanssa?
  • Syntyykö ötököiden asumisesta ympäristövaikutuksia? Miksi ihmisen aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat suurempia?
Kuvataide:
  • Pysähdytään katsomaan ötököiden yksityiskohtia: miltä näyttäisi jättikokoinen kukkakärpänen tai koivukirva? Havainnoinnissa käytetään apuna piirtämistä, maalaamista tai valokuvausta. Tuotos tehdään vähintään A4-kokoiselle paperille.
  • Tutustutaan rakenteisiin, joita ötökät tekevät kodeikseen tai johon ne majoittuvat: mehiläiset rakentavat pesän sisään kennostoja ja kimalaiset tekevät kuppimaisia rakenteita vanhoihin hiirenkoloihin tai linnunpönttöihin. Lieroilla ei ole pesiä, mutta ne poraavat maahan käytäviä, jossa viettävät aikansa.
    —> millainen on hyvä koti ötököille? millainen on hyvä koti minulle? Työn tuloksena voi olla piirros, maalaus tai veistos, joka sijoitetaan puutarhaan.

Lähteitä ja lisälukemista

Puutarhoissa ja pihapiireissä elelee uskomattoman monta ötökkälajia. Niiden joukossa on runsain määrin ihmisen näkökulmasta hyödyllisiä eliöitä, mutta myös sellaisia, joiden aiheuttamat vauriot voivat koitua kasveille kohtalokkaiksi. Näiden lajien tunnistuksessa on hyvänä apuna ötökkätieto.fi -sivusto http://www.otokkatieto.fi/

Pölytys, pölyttäjät ja ruoan tuotanto (Ympäristötiedon foorumi 2016)
http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/wp-content/uploads/2015/02/YTF-2_2016.pdf

Perustietoa humuksesta (Ylä-Satakunnan ympäristöyshdistys ry/ Pihlaja 2012)
http://www.ysy.fi/@Bin/140239/Perustietoa+humuksesta.pdf

Orgaaninen aines maan kasvukunnon ylläpitäjänä (Hartikainen)
http://www.humuspehtoori.fi/wp-content/uploads/2014/03/helin%C3%A4-hartikainen.pdf

Pölyttäjät vähenevät — maailman ruoantuotanto vaarantuu (ympäristö.fi)
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Polyttajat_vahenevat__maailman_ruoantuot(38560)

Kasvitaudit ja tuhoeläimet (Martat)
http://www.martat.fi/puutarha/kasvitaudit-ja-tuholaiset/

Hyönteiset ja muita selkärangattomia (YLE / Opettajalle)
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/hyonteiset-ja-muita-selkarangattomia

Oman pihan ötökät (Luoto & Luoto 2009, Tietoverkosto Eksakti Ky)

Nähdään majalla, pörriäisagentit (Niemelä, Pelliccioni & Rönkä 2016, Sammakko)

Jo kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä – vetää vertoja pihveille (Tekniikan maailma 2016)
http://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/jo-kaksi-miljardia-ihmista-syo-hyonteisia-vetaa-vertoja-pihveille/

Heinäsirkkoja voi syödä, leppäkerttuja ei – tutkija esittelee syötävät Suomen hyönteiset (HS/ Mitjonen 2014)
http://www.hs.fi/ruoka/art-2000002741561.html

Insects for food and feed (FAO)
http://www.fao.org/edible-insects/en/