Ympäristökasvatus koulupuutarhassa

Ruoka on asumisen ja liikkumisen jälkeen merkittävin hiilijalanjälkemme kasvattaja. Suurin osa sen ympäristövaikutuksista syntyy jo tuotantovaiheessa pellolla ja maatilalla. Ruoka ja sen tuotanto ovat hyvä tapa lähteä käsittelemään ilmasto- ja ympäristöasioita lasten ja nuorten kanssa, mutta pelkkä kotitalousopetus tai kuluttajakasvatus eivät tähän riitä. Kaupungistumisen myötä olemme maantieteellisesti vieraantuneet ruoantuotannon prosesseista ja lapset ja nuoret ymmärtävät siihen liittyviä käsitteitä yhä heikommin.

Pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla päiväkodeissa, kouluissa, luontokouluissa ja nuorisotaloilla on mahdollista konkretisoida vaativiakin ruoantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Puutarhaympäristössä mm. luonnon monimuotoisuuden hyödyt, pölyttäjähyönteisten tarpeellisuus, biologisen typensidonnan mekanismit ja hajottajaeliöiden merkitys luonnon kiertokulussa nousevat keskusteluun luontevasti. Mutkikkaatkin aihekokonaisuudet yksinkertaistuvat viherlannosta kylväessä, kompostia kääntäessä, typpinystyröitä tarkastellessa ja valmistaessa itse kasvatettua satoa ateriaksi. Luonnonmukaisesti hoidetulla viljelmällä päästään samalla toimimaan myös ympäristön puolesta.

Puutarhatoiminnan kautta on luontevaa käsitellä paitsi luonnon toimintaa ja prosesseja, myös omaa luontosuhdetta. Puutarhatoiminta voi olla tärkeässä roolissa myös ympäristöherkkyyden kehittämisessä. Tällä tarkoitetaan ihmisen kokemusten ja havaintojen pohjalle rakentuvaa tunnepitoista, empaattista suhdetta ympäristöön. Ympäristöherkkyyden kehittymisessä olennaisen tärkeitä ovat lapsuudessa saadut hyvää oloa, esteettistä nautintoa ja henkistä hyvinvointia sisältävät ympäristökokemukset. Ympäristöherkkyys on myös kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja tätä kautta huomata ympäristössä tapahtuvat muutokset. Keskeistä on myös omien tekojen ympäristövaikutusten ymmärtäminen.

Suomessa puutarhakasvatus nähdään usein juuri ympäristökasvatuksen osa-alueeksi. On kuitenkin hyvä huomata, että ollakseen vaikuttavaa ympäristökasvatusta, vaativat puutarhatyöt ja puutarhassa oleskelu tuekseen muutakin. Ympäristökasvatuksen toteutumista voidaan kuvata erilaisilla malleilla, joista Palmerin puumalli on yksi tunnetuimmista. Sen mukaan ympäristökasvatus on tehokkainta silloin, kun siinä yhdistyy toiminta ja tietojen, taitojen ja käsitteiden oppiminen, sekä kokemukset. Oppijan aiemmat merkittävät kokemukset vaikuttavat oppimistapahtumaan aina. Muissa ympäristökasvatuksen teorioissa korostetaan myös mm. havainnoinnin, sekä tiedonhankinnan-, ja ajattelu- ja yhteistyötaitojen kehittymisen merkitystä. Ympäristökasvatuksen päämääränä nähdään usein oppijan arvojen ja asenteiden muutos, voimaantuminen ja opittujen asioiden soveltaminen käytännössä. Seuraavassa annetaan muutamia esimerkkejä siitä, mitä nämä asiat voivat esimerkiksi tarkoittaa puutarhassa tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

AIEMMAT KOKEMUKSET: olen tehnyt puutarhatöitä pienestä meidän kasvimaalla kotona, olen puutarhassa ensimmäistä kertaa ja hyönteiset vähän pelottavat minua, isä on sanonut että kitkeminen on hirveää, kumisaappaat on niin nolot, olen kerran nostanut mummon kanssa perunaa ja se on tosi hauskaa, isona haluaisin puutarhuriksi

TAIDOT JA TOIMINTA: maanmuokkaus, kylväminen, istuttaminen, taimien esikasvattaminen, kompostin perustaminen ja hoito, luonnonmukainen kasvinsuojelu, kitkeminen, sopiva kasteleminen, lannoitustarpeen havaitseminen, harventaminen, latvominen, tukeminen, niittäminen, kattaminen, oikea-aikainen sadonkorjuu, syysmuokkaukset jne.

TIEDOT: mitä tarkoittaa maanmuokkaus, miksi jotkut kasvit täytyy esikasvattaa, milloin on minkäkin kasvin kylvöaika, miksi luonnonmukainen lannoittaminen ja kasvinsuojelu kannattavat, mitä on biologinen typensidonta ja miten sitä tuetaan, mitä ovat liian kastelun ja lannoittamisen ympäristövaikutukset, miksi viljelymaa kannattaa kattaa jne.

ARVOT JA ASENTEET: huolenpito ympäristöstä, elämän ja monimuotoisuuden kunnioittaminen, huolellisuus, sinnikkyys, epäonnistumisten sietäminen, yhteisöllisyys ja yhdessä onnistuminen, aktiivinen kansalaisuus, ongelmanratkaisukyky

OMAT KOKEMUKSET JA HAVAINNOT: meidän kasvattamat kurkut olivat tosi hyviä, osasin niittää jo ensimmäisellä kerralla, kitkeminen vesisateessa on hankalaa, kasvihuonevihanneksia täytyy kastella tosi paljon kuumalla ilmalla, nokkosvesi haisee aika voimakkaasti, kimalaiset pörräävät mielellään hunajakukissa, musta- ja punaviinimarjan erottaa lehtien tuoksusta, härkäpavuissa on syksyllä hienot typpinystyrät, paljain jaloin kävely kosteassa mullassa on ihanaa

Käytännön puutarhatoiminnassa ohjaajan kannattaa jatkuvasti sanallistaa sanattomiakin tietoja, arvoja, havaintoja ja kokemuksia. Arvojen ja asenteiden oppiminen toiminnassa noudatettavan esimerkin avulla on keskeistä. Tietoja ja taitoja voidaan opetella yhdessä. Puutarhassa opettajan ei tarvitse olla kaikkitietävä velho. Etenkin ohjaavalle aikuiselle tärkeintä on alkuun into, rohkeus kokeilla ja oppia kokemuksen kautta sekä taito sietää keskeneräisyyttä. Lapsilta nämä asiat sujuvat usein paremmin jo luonnostaan. Viljelyosaaminen ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät kaikilla ajan myötä.

Lisää tiedollisia ja taidollisia näkökulmia puutarhassa tapahtuvaan ympäristökasvatukseen löydät YMPPI – ympäristökasvatusta puutarhassa -materiaalista: https://puutarhakasvatus.fi/ymppi/