Toiminnallista ympäristökasvatusta puutarhassa

Ympäristökasvatuksen keskeinen ajatus on, että paras mahdollisuus saada ihminen muuttamaan toimintaansa ympäristövastuulliseen suuntaan on silloin, kun hänellä on ollut mahdollisuus oppia asioita jostakin (luonnon)ympäristöstä, oppia elämyksellisesti tuossa ympäristössä ja lisäksi hän saanut kokemuksia tuon ympäristön puolesta toimimiseksi.

Puutarhassa oppiminen mahdollistaa nämä asiat helposti.

Puutarhanhoito on ympäristön puolesta toimimista koko ajan, ainakin silloin kun viljellään luonnonmukaisesti. Tällöin viljelyn avulla pyritään esimerkiksi ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta ja luomaan maaperäeliöstölle suotuisia elinoloja. Puutarha syntyy ihmisen ja luonnon yhteispelin myötä sellaiseksi kuin se kulloinkin on.

Joukko puutarhakasvatuksesta kiinnostuneita aikuisia kokoontui syyskuun alussa Mustikkamaan Syötävään Puistoon oppimaan puutarhassa tapahtuvan ympäristökasvatuksen keinoja puutarhakasvattaja Pinja Siparin johdolla. Tähän tekstiin on koottu tehtäviä, joita koulutuksessa harjoiteltiin.

—————————————————————————————————————————

  1. PUUTARHAKASVIT TUTUKSI

Ohjaaja antaa oppilaille tehtäväksi etsiä hänen nimeämiään puutarhakasveja, esim. “Tämä pari etsii nyt punajuuren ja te etsitte kesäkupitsan”. Jos oppilaat ajattelevat etteivät he tunne kasvia, ohjaaja kuvailee sen heille sanallisesti tai näyttää kuvan. Oppilaat etsivät kasvin omaan tahtiinsa, valokuvaavat sen puhelimella ja näyttävät ohjaajalle löytäneensä oikean kasvin. Tämän jälkeen he saavat etsittäväkseen seuraavan kasvin.

Jos samalla halutaan opetella digitaitoja, voidaan kuvan päälle kirjoittaa kasvin nimi, jotta se pysyy paremmin tallessa myös tehtävän päätyttyä.

  1. KASVIN OSAT

Kasvi varastoi eniten energiaa säilymisensä ja lisääntymisensä kannalta olennaisimpiin osiinsa: hedelmiin, siemeniin ja juuriin – siis juuri niihin osiin, joita me ihmiset ja monet muut eläimet usein syömme. Usein olemme tottuneet syömään yhdestä kasvista pääosin vain yhden osan, vaikka useimmista kasveista voidaan syödä myös muita osia. Jokainen pari etsii puutarhasta esimerkin kasvista, josta yleensä syödään juuri, sekä kasvit joista syödään lehdet, (varsi), kukat, hedelmät ja siemenet.

Tehtävä puretaan siten, että ohjaaja kaivaa näytille jonkin kasvin juurineen (esim. pensaspapu). Kasvinosa kerrallaan keskustellaan siitä mitä esimerkkejä oppilaat keksivät. Lisäksi puhutaan siitä, mikä kunkin kasvinosan tehtävä on kasvin itsensä kannalta.

  1. PÖLYTYS

Pölyttäminen mahdollistaa siemenkasvien hedelmöitymisen ja on siksi niiden lisääntymiselle välttämätöntä. Pölytys voi tapahtua tuulen, veden, hyönteisten, lintujen, lepakoiden tai muiden nisäkkäiden välittämänä. Viljelykasvit pölyttyvät pääasiassa hyönteisten tai tuulen välityksellä. Eri kasveissa pölytyksen mekanismit ovat hiukan erilaisia, esimerkiksi:

  • Tyrnissä hede- ja emikukat sijaitsevat eri kasveissa, eli se on kaksikotinen. Tyrnin kukat ovat hyvin vaatimattomat, mikä kertoo siitä että se on tuulipölytteinen.
  • Kurpitsa on yksikotinen, mutta yksineuvoinen, eli heteet ja emit sijaitsevat samassa kasvissa, mutta eri kukissa. Kurpitsa on hyönteispölytteinen.
  • Myös maissi on yksikotinen ja yksineuvoinen, mutta se on tuulipölytteinen.
  • Härkäpapu on hyvä esimerkki yksikotisesta ja kaksineuvoisesta kasvista. Heteet ja emit sijaitsevat samassa kukassa.
  • Maa-artisokka lisääntyy lisäksi suvuttomasti mukuloiden avulla.

Tehtävä: ryhmä jaetaan 3-4 henkilön ryhmiin ja kullekin ryhmälle annetaan tehtäväksi kuvata lyhyt video yhden kasvin lisääntymismekanismeista. Missä heteet ja emit sijaitsevat ja onko kasvi tuuli- vai hyönteispölytteinen? Onko sillä suvullisen lisääntymisen lisäksi muita lisääntymistapoja. Videolla näytetään ja selitetään asiat. Selityksen tulisi sisältää sanat hede, emi, yksi-/kaksineuvoinen, yksi-/kaksikotinen, tuuli-/hyönteispölytteinen.

  1. VILJELYKIERTOPELI

Viljelykierto on luonnonmukaisen viljelyn kulmakivistä tärkein. Pelin tarkoitus on auttaa pelaajia hahmottamaan viljelykierron periaatteet ja merkitys. Kilpailua tai voittajia tai häviäjiä ei tässä pelissä ole, vaan tarkoituksena on yhdessä kokeilla ja tehdä viljelykiertoon liittyviä oivalluksia.

Viljelykiertojärjestelmässä kasvit kiertävät lohkoilla vuosittain. Kasvattamalla monipuolista kasvivalikoimaa ja kierrättämällä niitä lohkoilla saavutetaan monia hyötyjä:

  • maa säilyttää kasvukuntonsa ja maan ravinnevaroja käytetään tasapainoisesti
  • vältetään kasvinsuojeluongelmia, kuten tuhohyönteisiä
  • vältetään oheiskasvien tuomia ongelmia

Eri kasviryhmillä on erilaiset ravinnetarpeet. Ahmattikasvit tarvitsevat kasvaakseen paljon ravinteita, joten niiden lohkolle lisätään istutusvaiheessa keväällä kompostia. Pavut ja herneet ovat typensitojakasveja, eli ne sitovat kesän kuluessa juuristoonsa typpeä ilmasta. Juurekset ja lehtivihannekset ovat ravinnetarpeiltaan vaatimattomia, joten ne eivät tarvitse lisälannoitusta. Sadonkorjuun yhteydessä kaikkien kasviryhmien mukana pellolta lähtee pois tietty määrä ravinteita ihmisten suihin.

Pelin tarkemmät ohjeet löydät Koulut puutarhassa! -oppaasta, liite 2., sivu 52.
https://peda.net/steinerkasvatus/steinerpedagogiikka/oppiaineet/puutarhakasvatus

  1. TUNNE PUUTARHA

Pysähdytään havainnoimaan puutarhaa eri aisteilla. Miltä siellä tuoksuu, kuulostaa, tuntuu ja näyttää? Suljetaan vuorotellen silmät, nenä ja korvat ja keskitytään yhden aistin antamaan informaatioon kerrallaan.

  1. KASVIYSTÄVÄNI

Tässä yksilöharjoituksessa jokainen valitsee puutarhasta yhden kasvin, josta erityisesti pitää (tai vaihtoehtoisesti ei pidä). Osallistujille jaetaan tyhjät valkoiset kortit. Kortin toiselle puolelle piirretään kuva kasvista havainnoiden sitä mahdollisimman tarkkaan. Toiselle puolelle kirjoitetaan runo joko kasvista, tai kasville.